Tässä kuunneltavaa.
Yksi elämäni hienoimmista hetkistä oli seisoa Hartwall-areenalla aivan eturiveissä, kun Justin esitti tämän biisin livenä viime toukokuussa. Varasimme ystäväni Nanin kanssa liput Justinin keikalle viime vuonna ja kun kaikki parhaat liput varattiin sekunneissa, meidän oli ihan pakko (!!) ostaa VIP-paketti keikalle.
Koska jos Justin tulee Suomeen, onhan sun nyt PAKKO nähdä se show!
Niin kuin Nani sanoi, eipä tässä yrittäjän konkursissa yhdellä VIP-paketilla ole väliä.
Olen aina ollut vähän sitä mieltä, että raha on vain rahaa, eikä siitä paljoa ole iloa, jos sen antaa maata pankkitilillä – vaikkakin vanheneminen on saanut minut muuttamaan rahan käyttötapojani. Kun olin nuorempi, käytin rahoja kaikkeen tyhmään, kuten lehtiin, joissa tuli mukana juliste suosikkibändistä. Mutta missäpä nuo julisteet ja lehdet ovat nyt? Kaukana poissa, kauan aikaa sitten uusiksi lehdiksi kierrätettyinä. Ei minulla enää ole Hansonin tai Backstreet Boysin julisteita seinälläni (asia, josta Jouni varmaan on enemmän kuin tyytyväinen!). Nykyään käytän rahani mieluummin asioihin, jotka kestävät. Asioihin, jotka antavat muistoja koko loppuelämäkseni. En ole kertaakaan katunut Justinin keikkalippujen ostamista. Tai printtejä, jotka nyt koristavat kotimme seiniä. Tai matkalippuja Islantiin.
Nuo asiat antavat minulle niin paljon iloa. En millään pysty laittamaan hintalappua muistoille.
Liitän musiikkiin monia muistoja, ja toinen muistoni tästä biisistä on Miwan ja Seijin vihille karkaaminen tältä kesältä. Kun he katsoivat toisiansa (niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, anteeksi!) kuulin tämän biisin sanat mielessäni. He olivat kuin peilejä toisillensa. Ja vieläpä söpöjä sellaisia.
Olen tosi kiitollinen Marialle, joka oli suositellut meitä/minua kuvaajaksi. Oli ihanaa päästä kuvaamaan tämä ainutlaatuinen tapahtuma. Rakastan kuvata vihille karkaamisia, niiden intiimiä tunnelmaa. On suuri kunnia olla yksi harvoista todistajista ja kertoa kuvin tarinaa niille ihmisille, jotka eivät päivässä ole osallisina.
Tuntui, että tämän pitikin tapahtua. Uskon vahvasti, että kaikki ihanat parit tulevat tiellemme syystä ja kaikelle on tarkoituksensa. Kun sääkartat näyttivät 90% todennäköisyydellä sadetta, Miwa ja Seiji ottivat sen tilaisuutena käydä ostamassa Marimekon sateenvarjon. Olin valmistautunut siihen, että taivaalta tulee kissoja ja koiria, mutta mitä sitten tapahtui? Ei satanut ollenkaan. No, muutama hassu tippa kolahti auton tuulilasiin matkatessamme kirkolta kuvauspaikalle, mutta sen jälkeen oli kaunista. Jouni liittyi joukkoomme työpäivän päätteeksi ja yhdessä me kävelimme ympäriinsä ja otimme kuvia. Sitten kävelimme lisää. Kuvaukset meidän kanssamme ovat aina pieniä seikkailuja ja niin oli tälläkin kerralla. Miwan aito vintage-hääpuku ja muut asusteet tekivät hänestä niin klassisen kauniin kaiken vihreän keskellä. Yhdessä he näyttivät kuin olisivat vasta juuri rakastuneet. Eipä tuo söpömmäksi voisi enää muuttua.
Olet elämäni rakkaus.
Leave a Reply