Osa 2: Vihkipaikan valitseminen
Vihkipaikan valitseminen on yksi suurimmista hääpäivää koskevista päätöksistä. Siinä missä toisille sopii paremmin perinteinen kirkkovihkiminen, monet parit haluavat välttää hääpäivän siirtymisten tuoman lisäsäädön ja stressin vaihtamalla valat esimerkiksi juhlapaikan pihassa. Ei ole oikeaa tai väärää valintaa, on vain se teille mieluisin vaihtoehto.
Tässä artikkelissa käsitellään sitä, kuinka valinta vaikuttaa hääkuvien lopputuloseen.
Vaikka ammattilaiskuvaaja pystyy työskentelemään minkälaisissa paikoissa tahansa, ovat kirkot ja sisä-/ulkovihkipaikat kuitenkin aina hyvin erilaisia ja olosuhteet vaikuttavat lopputulokseen.
Jatkamme nyt “Vinkkejä hääkuvaajalta” -sarjaamme kertomalla vinkkejä vihkipaikan valitsemiseen näin hääkuvaajan vinkkelistä katsottuna.
KIRKON VALINTA
Kirkko kuin kirkko, mitä eroa niissä on? On alttari, käytävä, penkit, pappi, pari, vieraat.
Kirkossa kuvaamisesta kirjoitimme enemmän täällä, joten perehdytään nyt enemmän kuvien lopputulokseen erilaisissa kirkoissa.
Suurin ongelma, jonka olemme urallamme kohdanneet on kirkkojen hyvin huono valaistus. Pimeys ei tuota meille ongelmia,
mutta kun kirkkoon on tuotu sekavalaistus jonka seasta löytyy kaikki luonnonvalosta hehkulamppujen kautta energiansäästölamppuihin,
tuloksena on sekava valkotasapaino ja pieni tuskailu kuvia editoidessa.
Tämän vuoksi niin moni luonnonvalossa kuvaava kuvaaja suosii vihkikuvien editoinnissa mustavalkoisuutta, koska se tuo yhtenäisyyttä kuviin
ja tasapainottaa kuvaa – kirkoissa kun harvemmin on soveliasta käyttää salamaa tasapainottamaan värisävyjä ja vaikka olisikin, huomio
keskittyy tällöin (mielestämme) liikaa kuvaajaan ja rikkoo vihkitilaisuuden seesteistä tunnelmaa.
Tässä kuvassa, joka on otettu Tuusulan kirkossa, on havaittavissa pientä valkotasapainon heittelyä. Kun katsot morsiamen vasemmalle puolelle ja sen jälkeen sulhasen oikealle puolelle, näet kuinka alttarin valkoinen osa on kummallakin puolella hieman erilainen. Totta kuitenkin on, että harva kai näitä pieniä asioita huomaa ja niinhän se menee – tieto lisää usein tuskaa ammattilaisilla.
Onneksi valkotasapaino on yleensä ongelmista se pienin.
Monessa kirkossa on myös spotit käytävällä. Esimerkkinä kuvassa Pyhän Laurin Kirkko Vantaalla. Miksi spotit sitten ovat pahoja?
Tämän takia.
Ensimmäisessä kuvassa huomaatte, kuinka kaasojen kasvoille muodostuu jyrkät varjot, jolloin näyttää siltä, että silmien kohdalla on vain mustat pallot.
Seuraavassa kuvassa varjoja ei ole ihan niin paljoa, koska morsian kävelee isänsä kanssa kohdassa, jossa spotteja ei ole. Aina ei kuitenkaan ole mahdollista saada edustavaa ja käyttökelpoista kuvaa juuri oikeassa kohdassa, mikä johtaa joskus siihen ettei toimitettu kuva ole aivan täydellinen.
Spottien huonot puolet korostuvat myös tällaisissa muutoin pimeissä kirkoissa, joissa sivulta ei tule muuta valoa tasapainottamaan tilannetta.
Saman kirkon alttarilla spotit on suunnattu kummastakin sivusta valaisemaan alttari ja hääpari vieraiden näkulmasta katsottuna,
mutta papin takaa ei tule valoa valaisemaan hääparia, jolloin samat varjot astuvat taas kehiin sotkemaan kuvioita.
Tilanne on havaittavissa varsinkin morsiamen kasvoilla.
Mitkä sitten ovat olleet niitä kirkkoja, joissa valaistus on hoidettu (usein jo rakennusvaiheessa) mielestämme loistavasti?
Esimerkkinä mainittakoon viime kesältä uusi tuttavuus Helsingissä, Lähetyskirkko. Alttari ja koko kirkko valaistuu pääosin ikkunoista tulevalla luonnonvalolla ja muukin valaistus keskittyy kirkon reunamille,
eikä näin ollen riitele luonnonvalon kanssa. Kirkon vasemmalla sivustalla on myös kaksi isoa ikkunaa, jotka tasapainottavat kauniisti omalta osaltaan valaistusta. Katsokaa nyt kuinka kauniisti valo jakaantuu alttarille ja hääparin kasvoille! Tästä huomaatte myös kuinka iso ero tasaisesti jakautuvalla valolla ja spoteilla on. Ei ikäviä varjoja.
Ei-niin-perinteisten kirkkojen ystäville loistovalinta on esim. Temppeliaukion kirkko. Tämä kirkko tuntuu jakavan kuvaajien keskuudessa mielipiteet aivan täysin. Siinä missä toinen rakastaa, toinen vihaa. On totta, että aurinkoisena päivänä kirkossa voi olla hyvin haastavaa kuvata, mutta kun tietää missä kohdassa kuvat kannattaa ottaa, välttyy turhilta kriiseiltä jälkikäsittelyssä.
Tässä kirkossa kannattaa myös ottaa huomioon kirkon ulkopuoli. Jos et halua turisteja hääkuviisi, kannattaa suunnata mieluiten muualle.
Vielä löytyy myös kirkkoja, joissa ei ole keinotekoista valoa ollenkaan (jos kynttilöitä ei lasketa).
Jonkun mielestä Isonkyrön vanha kirkko saattaa olla ihan kamalan pimeä, me taas rakastuimme historian lehtien havinaan. Eikäpä siellä kesällä
kyllä pimeä edes ollutkaan, ainakaan meidän kameroille.
Eipä se luonnonvalokaan aina niin ihana ole. Suoran auringonvalon haitat näkyvät seuraavassa kirkossa aurinkoisella säällä.
Kulosaaren kirkossa alttarin vasemmalta puolelta ikkunasta porottava auringonpaiste polttaa helposti morsiamen valkoisen mekon puhki kuvissa.
Kirkko on ihanteellinen pilvisellä säällä valaistuksena puolesta, mutta aurinkoisella säällä saa tiettyinä kellonaikoina olla hyvin varovainen.
Tätäkin kuvaa on alunperin alivaloitettu hyvinkin runsaasti, mutta aurinko pääsi kuitenkin tekemään hieman tuhojaan.
Pienessä kirkossa ongelma korostuu, koska kirkko ei ole kovin leveä ja ikkuna on niin lähellä alttaria. Leveämmässä
kirkossa auringonvalo harvemmin pääsee näin lähelle paria.
Summa summarum: jos tykkäät kontrastista, valon ja varjojen leikittelystä, valitse kirkko jossa valo tulee tiukasti muutamasta valonlähteestä,
oli se sitten spottivalaistus tai luonnonvalo. Yhdistettynä pimeään kirkkoon saat kuviin dramatiikkaa.
Mutta hyväksy myös se, ettei näissä kirkoissa saa tasaisesti valaistuja kuvia kaikista kohdista.
Vihkikirkkoa valittaessa kannattaa pohtia myös:
- Kirkon pohjaratkaisu – onko penkit pultattu seiniin kiinni, pääseekö kuvaaja liikkumaan kuinka vapaasti?
- Mitä rajoitetumpi pohjaratkaisu on, sitä yksipuolisempia kuvat ovat.
- Keskikäytävällä ravaaminen ei ole aina kovin suotavaa.
Miten alttari on rakennettu, kuinka lähelle paria kuvaaja pääsee? - Onko papilla rajoituksia kuvaukselle?
- Onko kirkossa myös keskellä risteävä käytävä, josta pääsee kuvaamaan luovutuksen läheltä?
VIHKIPAIKAN VALINTA ULKONA
Ulkovihkimiset ovat selvästi yleistyneet, mikä on aivan mahtava juttu! Valokuvaajan näkökulmasta tämä tarjoaa paljon enemmän liikkumavaraa ja kuvakulmia. Kirkkovihkimisillä on vahva perinne Suomessa, mutta on hienoa nähdä, että ihmiset ovat alkaneet myös liikkumaan kaavojen ulkopuolelle. Voihan sen kirkollisen vihkimisen suorittaa myös muualla kuin kirkossa – papin voi pyytää myös muualle vihkimään korvausta vastaan,
papin suostumuksella ja seurakunnan alueella tietenkin.
Paikan valinnalla on kuitenkin merkitystä kuten myös ajankohdalla. Auringon porottaessa pilvettömältä taivaalta kasvoihin muodostuu jyrkkiä varjoja, mutta jotenkin ulkona otetuissa kuvissa se kuitenkin näyttää luonnollisemmalta kuin sisällä. Mene ja tiedä, ehkä me vaan tykätään ulkovihkimisistä niin paljon! ;)
Monesti vihkipaikaksi valikoituu juhlapaikan piha. Siirtyminen sisälle juhlimaan käy nopeasti ja voihan juhlimista jatkaa hyvällä säällä ulkonakin.
Vihkiminen Uunisaaressa Ravintola Uunisaaren takapihan kallioilla.
Kuva on otettu syyskuussa iltapäivällä, jolloin aurinko ei ole enää aivan hurjan korkealla, mutta varjoja muodostuu silti. Onneksi morsiamen valkoinen mekko toimii aina pienenä heijastimena ja tasapainottaa varjoja hieman.
Ratkaisuja aurinkoisen päivän varalle: järjestä vihkiminen katoksen alla tai valitse iso puu varjostamaan vihkipaikkaa.
Vihkiminen Naantalissa Tammiston Tilan pihassa, omenapuiden keskellä. Vihkihetkellä sää oli puolipilvinen, jolloin valaistus vaihteli usein.
Vihkiminen Hotelli Gustavelundin pihalla, järven rannassa, puiden katveessa. Vaikka aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta koko vihkimisen ajan,
tästä suunnasta otettuna jyrkkiä varjoja ei muodostunut.
Vihkiminen Suomenlinnassa Piperin puistossa. Vaikka ennen vihkimistä jännitettiin sataako vai ei, pilvet pysyivät sateettomina.
Ulkotilaa valittaessa kannattaa pohtia myös:
- Käytännöllisyys – onko vihkipaikalle helppo kävellä valitsemassasi puvussa?
- Mahtuvatko kaikki vieraat näkö-/kuuloetäisyydelle?
- Onko paikkaan helppo järjestää istumapaikkoja varsinkin vanhemmalle väestölle, tai tarvittaessa kaikille?
- Entä äänentoisto, jos vieraita on paljon ja kuuluvuus huono?
- Mitä jos sataa kaatamalla, löytyykö paikalle tarvittaessa katos tai voiko vihkimisen siirtää helposti sisätiloihin pienellä varoitusajalla?
- Mihin mennään piiloon vihkimisen jälkeen vai jatkuuko ohjelma suoraan vihkimisestä eteenpäin?
VIHKIPAIKAN VALINTA SISÄLLÄ
Jos et halua murehtia sateen mahdollisuutta, kannattaa vihkipaikaksi valita sisätila. Monesti juhlapaikka tai sivurakennus toimii hyvänä paikkana vihkimiselle. Hyviä puolia on monia – vieraiden on helppo saapua yhteen paikkaan, eikä siirtymistä vaikkapa kirkosta juhlapaikalle tarvitse järjestää erikseen, tai käydä laittamassa ylimääräisiä kylttejä tienvarsiin (muistathan muuten, että hääkylteille pitää hakea tilapäinen opastuslupa!)
Juhlat pääsevät käyntiin nopeasti ja se tuo päivän aikatauluun joustovaraa sekä rentoa tunnelmaa.
Vihkiminen Vanhassa Loukasmäessä riihessä, joka on yksi tämän historiallisen tilan piharakennuksista. Koska Museovirasto ei ole antanut lupaa korjata historiallisen riihen kattoa, ukkosrintama toi hääpäivään jännitystä, eikä kastumisiltakaan vältytty sateen ropistessa vihkipaikan katon läpi sisään.
Vihkiminen Kulosaaren Casinolla. Kulosaaren Casinon Sun Marine -juhlasali on viereistä Merisalia valoisampi ja kevyempi sisustukseltaan, jolloin se toimii myös kauniina vihkipaikkana.
Vihkimisen jälkeen pari ja vieraat suuntasivat pihalle, jossa onnittelut tapahtuivat.
Kartanohotelli Ruusuhovin päärakennuksen alakerta toimii hyvin vihkipaikkana, eikä näin ollen häiritse yläkerran kattauksia, kun vihkimisessä käytetään
erillistä tilaa.
Sisätilaa valittaessa kannattaa pohtia myös:
Soveltuuko juhlapaikka koristeluineen kaikkineen myös vihkitilaksi? Joudutaanko tilaa järjestelemään uudestaan vihkimisen jälkeen?
Pääseekö kuvaaja liikkumaan kuinka vapaasti vai ovatko esimerkiksi pöydät ja muut vieraat esteenä?
————
Kaikkia vihkipaikkoja valittaessa kannattaa käydä valitsemassa ja katsomassa paikkaa samana vuodenaikana jona häitä vietetään.
Jos olet menossa naimisiin joulukuussa, et saa oikeanlaista käsitystä jos käyt paikalla kesäkuussa. Käy paikalla
myös mieluiten sekä aurinkoisena, että pilvisenä päivänä. Näin näet, kuinka paikan tunnelma muuttuu vallitsevan säätilan mukaan.
On myös hyvä tutkia esimerkiksi netistä kuvaesimerkkejä vaihtoehdoista ja miettiä, mistä tykkää itse eniten.
Aina ei ole varaa valita, varsinkaan paikkakunnilla joissa ei ole yhtä kirkkoa enempää tai se lempikirkko onkin hääpäivänä jo buukattu täyteen.
Silloin pitää mennä sillä mitä annetaan ja mukauttaa oma ajatusmaailma vallitseviin olosuhteisiin. Tai vaihtaa hääpäivää.
Käännythän aina myös hääkuvaajasi puoleen, jos vihkikirkosta tai vihkipaikasta herää kysymyksiä. Näin saat jo etukäteen hyvän mielikuvan
siitä mitä juuri sinun hääkuvaajasi tulee tekemään ja millaisia kuvia paikassa saadaan aikaiseksi.
Usein kuitenkin valokuvaajan silmä näkee hieman eri asiat ja ne “täydelliset olosuhteet” eivät välttämättä olekaan ihanteellisia.
Varmista aina myös vihkijältä onko hänellä toiveita tai rajoituksia valokuvauksen suhteen. Onneksi Suomessa ollaan vielä
aika vapaamielisiä ja valokuvaajat ovat osanneet käyttäytyä niin hyvin, ettei rajoituksia ole paljoa tullut. Ulkomaisilta kollegoilta
olemme kuulleet kuinka esimerkiksi Yhdysvalloissa kirkoissa kuvaaminen on kielletty kokonaan tai kuvaaminen on rajoitettu vain kirkon
takaosaan. Monesti on selvinnyt, että kyseisellä kieltäjällä on ollut huono kokemus kuvaajasta, joka on räiskinyt menemään salamalla,
kivunnut papin viereen alttarille tai muuten vain häirinnyt omalla olemuksellaan tärkeää seremoniaa.
Näillä vinkeillä onnea sen omannäköisen vihkipaikan metsästykseen!
P.S. Onko sulla lisätä jotain hyviä vinkkejä? Sana on vapaa!
Artikkelia muokattu 1.2.2024
Leave a Reply