Kengät 40-luvulta, mekko 50-luvulta. Puku 60-luvulta.
Yhdessä he näyttivät raikkaalta tuulahdukselta menneisyydestä ja
me tykättiin näistä kahdesta ja koko kuvauksesta ihan hulluina.Katselen parhaillaan Beyoncén Lemonadea ja väistämättä tunnen itseni todella inspiroituneeksi. Tämä visuaalinen albumi on visuaalista tarinankerrontaa parhaimmillaan. Silmieni edessä vilistävä maailma ja hänen kertomansa tarina liikuttaa minua. Jokainen artisti varmasti tahtoo omalla tahollaan, riippumatta alasta, tuottaa jälkeä joka on alkuperäistä ja tuoretta. Kukaan tuskin tahtoo tehdä tietoisesti mitään, jota on tehty jo aiemmin ja tässä on yksi asia, jonka kanssa olen paininut jo pidempään katsoessani hääkuvauksen nykytilaa. Sanomattakin on selvää, että kun valokuvaaja seuraa toisia valokuvaajia, työn jälki alkaa muistuttaa toinen toistaan koska väistämättä jokainen meistä imee inspiraatiota tahtomattaankin. Siksi olen itse pyrkinyt siirtymään hääkuvauksen seuraamisesta paljolti muille aloille; muusikoihin, videontekijöihin, maalareihin. Vaikka Charles Caleb Colton joskus sanoikin matkimisen olevan vilpittömin imartelun muoto, toisten matkiminen ei kuitenkaan koskaan ole kovin pitkänäköistä, eikä sitä kannata alkaa tehdä tieten tahtoen. Matkiessasi toista olet väistämättä vain halpa versio alkuperäisestä ja oman äänen löytäminen vaikeutuu huomattavasti. Et ole koskaan paras, koska alkuperäinen tekijä tekee oman juttunsa aina paremmin. On siis tärkeää olla oma itsensä. Vaikka nykyään on mahdollisesti mahdotonta olla aivan täysin originaali, mutta niin pitkään kun teet asioita jotka ovat lähtöisin omasta sydämestäsi ja sielustasi, olet oma alkuperäinen itsesi. Ja siinä sinä olet aina paras.Oman äänen löytyminen ei aina ole se helpoin asia. Kasvamme taiteilijoina jatkuvasti ja epäilemme tekemisiämme. Joku enemmän, toinen vähemmän. Olemme Jounin kanssa kuvanneet häitä nyt noin kahdeksan vuotta, 6 vuotta ammattimaisesti. Helpottuuko tämä ajan myötä ja väistyvätkö kasvukivut joskus? No ei kyllä, ainakaan omalla kohdallani. Näen asian kuitenkin hyvänä, vaikka joskus myllertävät tunteet rasittavatkin. Joskus jokainen päivä muuttaa ajatusmaailmaa, kun löytyy uusia asioita, jotka koskettavat ja saavat ajattelemaan maailmasta uudella tavalla. On päiviä, jolloin tunnen oloni niin huonoksi kuvaajaksi, että tekisi melkein mieli lyödä hanskat tiskiin. Sitten tuleekin taas se päivä, kun tuntee olevansa niin ylpeä omista tekemisistään, että voisi itkeä onnesta. Elämä muokkaa meistä jokaista, joka päivä. En tiedä sinusta, mutta ainakin itse olen todella innoissani odottamassa, millaisia kuvia otan nyt kesällä tai kymmenen vuoden päästä.
Kaikessa tässä auttaa huomattavasti asiakkaat, jotka antavat taiteilijan kokeilla omia outoja ideoitamme. Jos kukaan ei anna tilaa olla luova, on hankalaa olla luova. Siispä jokaisena kertana, kun joku kysyy mikä on tärkeintä valokuvaajan valitsemisessa, vastaan näin:
Sinun tulee RAKASTAA valokuvaajan työn jälkeä ja LUOTTAA heihin, jotta he pystyvät tekemään työnsä parhaimmalla mahdollisella tavalla. Jos et pysty ruksimaan näitä kahta kohtaa, on parempi sulkea ovi ja siirtyä eteenpäin.
// Johanna
P.S. Muutama näistä kuvista on Jounin ottamia, koska raahasin rakkaan aviomieheni mukaan kuvauksiin. :) Osaatko arvata, mitkä ovat hänen ottamiaan?
Leave a Reply