MITÄ 2015 OLI?

Se oli vuosi, joka sai ajattelemaan entistä enemmän ja se sai minut hyppäämään kerta toisensa jälkeen mukavuusalueeni ulkopuolelle. Se oli vuosi, joka sai minut kyseenalaistamaan useita asioita. Se oli vuosi, joka jätti minut uupuneeksi ajoittain ja taas toisella hetkellä kokonaisvaltaisen kokonaiseksi. Se sai minut kiipeämään vuorille, niin kuvainnollisesti kuin kirjaimellisestikin. Se oli henkisesti rankin vuosi, jonka olen kokenut ja se sai minut kasvamaan, opetti minut luottamaan itseeni vielä enemmän ja teki minusta vahvemman.

Elämällä on tapana heittää koettelemuksia tiellemme, varsinkin silloin kun tuntuu jo valmiiksi siltä, ettei jaksaisi ottaa enää yhtään enempää kannettavakseen. Joskus tuntuu vain siltä, että tahtoisi ryömiä jonnekin pieneen koloon piiloon ja jäädä sinne ikuisiksi ajoiksi. Mutta kun olet tarpeeksi vahva ja jaksat uskoa uskomisen perään, selviät kaikesta vahvempana kuin olisit koskaan voinut kuvitella. 2015 opetti minut luottamaan. Se opetti, että tuli vastaan sitten mitä tahansa, kaikki kyllä järjestyy.

2015 opetti myös sen, etten pysty kilpailemaan algoritmien kanssa eikä katoilla tarvitse huutaa ja yrittää saada huomiota huomion takia. Jos se mitä tekee ja sanoo ei tule sydämestä, sosiaalisen median käyttö ei ole minkään arvoista. Joka kerta kun nostan kameran käteeni ottaakseni kuvia, pistän jokaisen kuvaan täysillä sekä itseni, sieluni, että sydämeni. Ilman sydäntä ei ole tunnetta ja tunne on se asia, jota tahdon meidän kuvien, tämän blogin ja sosiaalisen median kanaviemme olevan. Täynnä sydäntä ja sielua. Olemm inhimillisiä ja niin ovat kuvammekin. Olen myös oppinut hyväksymään sen, että otan sellaisia kuvia joista kukaan muu ei välttämättä tykkää; enää en jaksa välittää siitä, mitä muut ajattelevat. Emme ole täällä miellyttämässä kaikkia ja siitä kiitos Herralle.

Nämä kuvat ovat meidän vuoden näköisiä. On kuvia häistä, matkoilta, kissoista, perheistä ja niin edelleen. Häistä jotka kuvasimme yhdessä ja häistä, jotka kuvasimme erikseen. Vuosi 2015 oli meille iso, joten niin on tämä blogimerkintäkin; jos jaksat käydä kaikki läpi, hienoa. Jos et, niin sekin on ihan ookoo. Kiitos siitä, että olet ollut mukana matkallamme. Toivottavasti vuonna 2016 tästä blogista voi tulla sellainen paikka, jossa kaikki voivat käydä siksi, että täällä saa olla juuri sitä mitä on. Paikka, jossa voi hetken aikaa olla piilossa täydellisyydeltä.

// Johanna