Lana Del Rey. Se on asia, joka tulee ihan ensimmäisenä mieleen kun katson näitä kuvia.
Ehkä siksi, että Helena mainitsi senhetkisen suosikkinsa olevan Lana ja uusi levy.
Ehkä siksi, että olin itsekin sillä viikolla kuunnellut Lanaa aika paljon.
Toisaalta on kiva, että sesonki on kesällä. Toisaalta ei, koska niin usein joutuu olemaan sisällä,
kun mieli kaipaisi ulos.
Vieläkin kuunnellessani Ultraviolencea tulee mieleen ne monet kuumat
kesäpäivät, jolloin sulkeuduin editointiluolaani. Vedin verhot tiukasti ikkunan eteen,
istuin puolentoista litran kivennäisvesipullo vierelläni ja söin paljon jäätelöä.
Olo oli sietämätön, mutta ehkä aika kultaa muistot.
Korvasin menetettyjä hetkiä öisin parvekkeella, imin raitista ilmaa itseeni kuin pesusieni.
Kokosin sohvakaluston kulmapalan ja kaksi pientä rahia peräperään, laitoin päälle
sijauspatjan ja kääriydyin makuupussiin. Aina yöllä heräsin siihen, että oli kuuma.
Mutta kuvatessa pääsin ulos.
Sillä välin, kun Jouni korjasi kavereineen autoa parkkipaikan reunamilla, me hurauttelimme Helenan
kanssa Oittaalle. Oli vielä lämmin, muttei kuitenkaan enää liian kuuma. Taustalta kuului järvessä leikkivien lasten äänet,
aurinko laski tasaisesti puiden latvojen taakse ja me liikuimme paikasta toiseen. Puiden keskelle, rantaan, laiturille.
Taisimmepa ehkä livahtaa kiellettyyn paikkaan, yksityisalueelle. Mutta eikös kuvien eteen pidäkin rikkoa hieman sääntöjä?
Vaihdoimme taas paikkaa, kävelimme auton alle jääneen käärmeen ohitse. Siinä vaiheessa alkoi vähän pelottaa pellolle hyppääminen.
Pomppasimme ojan ylitse, tömistelimme jalkojamme. Onneksi yksikään käärme ei tullut ja syönyt meitä.
Seuraavalla paikalla emme tosin olleet niin onnekkaita. Tuli hyttyset ja söivät, ahkerasti. En ole koskaan editoinut niin monta
hyttystä kuvista pois. Helena pysyi urheasti paikallaan auringon laskiessa horisontin taakse. Minä raavin kinttujani, käsiäni, päätäni.
Muistoina yhteisestä illasta meillä molemmilla oli varmaan sata pattia jäsenissämme ja minulla muistikortilla ihana, hymyilevä Helena.
Ei kai hyttysille siis voi olla vihainen. Nekin ottavat Suomen lyhyestä kesästä kaiken irti, niin kuin me kaikki muutkin.
YO-KUVAUS // ESPOO
Ylioppilaskuvaukset ovat ehdottomasti suosikkejani muotokuvausten joukossa.
Jos siis kaipaat vielä kuvillesi ikuistajaa tai olet valmistumassa, kuvauskalenteriin mahtuu aina lisää lakkipäitä. ♥
// Johanna
Leave a Reply