Case of the Mondays
Sometimes this is exactly how Mondays feel.
Samankaltaiset julkaisut
All that a girl needs is a… BARBIE!
My daddy promised me a cool Barbie when I was fourteen, about to turn fifteen – he was stuck in Indonesia and couldn’t make it to my birthday. Things happened and I never got that Barbie… Until today! It’s my 27th birthday today and when my parents (who are here to help us pack our…
Christmas 2011 | Miehikkälä | Tapaninpäivän myrsky | Espoo
I went to bed long after midnight after finished reading the last book in The Hunger Games series. I feel sort of… empty. I love reading but I hate it when good books end. I just want more, more and more. I loved The Hunger Games. I loved the first movie too and cannot wait…
Uusista aluista // Kihlakuvaaja Helsinki
Tällä viikolla elämme jänniä aikoja uusien perheenjäsenten muodossa. Kun on viettänyt lähes vuosikymmenen kissakaverin kanssa, koti on tuntunut kovin tyhjältä Naksun poismenon jälkeen. Meille oli jokseenkin selvää heti alusta saakka, että etsisimme uuden kissakaverin – jossain vaiheessa – meni siihen sitten viikko tai vuosi. Kävimme katsomassa HESYssä löytökissoja, mutta Sitä Oikeaa ei löytynyt. Yksi herra…
Being the awesome you
WHO AM I? That question has been the biggest question in my mind for the past couple of years, or so. I am a photographer, a wife, a dreamer, a music lover, a believer, a cat addict. But when I think of it, that doesn’t say a lot about me. Those are just the headlines,…
Nörtti, Valkohilkka ja Noita
Mitäpä voisin sanoa Empusta. Sen lisäksi, että Emppu on maailman paras kampaaja, on Empusta tullut ajan saatossa ystävä. Sitä tapaa tosi harvoin ihmisiä, joiden kanssa voi vain puhua. Nauraa. Olla hölmö. Uskoa hömppään. Emppu on ehkä maailman positiivisin ihminen, joka säteilee hyvää tuulta ympärilleen. Naksun kuoleman jälkeen ensimmäisessä tukkahuollossa Empun tarvitsi vain levittää kätensä, niin siinä…
Oma tupa ja perunamaa
Lenkkipolkuni varrella, kaarittelevan puron rannalla, on pieni punainen mökki. Kulkiessani sen ohitse mietin usein, miltä tuntuisi asua siellä. Kaiken uuden keskellä se tuntuu olevan jumittunut omalle aikakaudelleen. Aikakaudelle, jolla ei ollut kännyköitä. Ei nettiä. Vain hiljaista ja rauhallista eloa. Pimeinä iltoina mökki valaistuisi kynttilällä, eikä siellä olisi mitään ylimääräistä. Kun katson tulevaisuutta, näen siellä oman…
