Case of the Mondays
Sometimes this is exactly how Mondays feel.

|
Little updates are happening behind the scenes. Thanks for your patience while I work my magic. |
Sometimes this is exactly how Mondays feel.

It’s starting to feel like we are a family. Four months with these two have flown by. I wonder if they have already realized what they have gotten themselves into. Being a cat in a household with two photographers ain’t easy. It’s a 24/7 job. Even on their birthday. Hard training to be the perfect…
Itsenäisyyspäivä. Mieli on täynnä kiitollisuutta. Kiitollisuutta vapaudesta, turvallisesta elämästä. Olo on iloinen. Vastasataneen lumen ja itsenäisyyspäivän kunniaksi lähdimme pienelle metsälenkille kameroiden kanssa. Suuri elämänmuutos elokuun jälkeen on pistänyt elämän mullin mallin ja hyvin vauhtiin lähtenyt elämäntapamuutokseni koki pienoisen takapakin. Muutamaa kiloa rikkaampana olen taas alkanut hieman kainostamaan kameraa. Mutta tässä tilanteessa olen taas huomannut sen…
Stockholm. Old Town.
En ole vielä koskaan päässyt kokemaan pohjoisen yötöntä yötä Suomen kesässä. Onneksi lähelle päästään silti juhannuksen lähestyessä vähän etelämmässäkin. Viikonloppuna yövyimme mökillä keskellä luontoa. Ei sähköä, kynttilöillä valaistu mökki. Pulahdus järveen keskellä yötä, talviturkki upotessa nopeasti pohjaan. Usva järven yllä, lintujen sirkuttavat äänet hiljaisuudessa. Mieli kaipaa aina välillä hiljaisuutta, jotta kuulee ajatukset paremmin. Ei kiirettä…
Back home after our trip to Iceland. And I must say I’m kind of surprised. Maintaining my protein rich “diet” during this trip was kind of impossible. I hadn’t thought that when driving around so much I would be almost completely reliable on gas stations as my source of food. Finding protein rich food was…
Enpä olisi uskonut, kuinka rakkaita näistä kahdesta muodostuu jo vähän päälle kuukaudessa. Kysyin Sylviltä tänään, saisinko pakata sen laukkuun ja viedä Islantiin. Ikävähän niitä tulee. Selma (eli tuo hieman enemmän valkoisempi) on selkeästi enemmän Jounin kaveri. Tuittupäinen Sylvi taas on enemmän minun kaverini. Ehkä me molemmat ollaan sopivan tuittupäitä. Pohjimmiltaan se on kuitenkin maailman hellyydenkipein….