Case of the Mondays
Sometimes this is exactly how Mondays feel.

|
Little updates are happening behind the scenes. Thanks for your patience while I work my magic. |
Sometimes this is exactly how Mondays feel.

(Wrote on the night before our site was hacked.) For the longest time I’ve been holding myself back. It’s way past midnight and I should be asleep. My alarm goes off in less than 5 hrs. But I can’t sleep, I just have to write this. I don’t know if it’s a good idea, but…
Viime päivät ovat olleet jokseenkin kummallisia. Joka puolelta tuntuu satelevan huonoja uutisia. Ihmiset eroavat, sairastavat. Meidän kissa sairastaa, vanhenee. Viime päivät ovatkin menneet enemmän tai vähemmän itkuisissa merkeissä. Mutta itkeminen on voima. Tunteiden näyttäminen on voima. Se, ettei vain piiloudu, on voima. Itkeminen puhdistaa, itkeminen vapauttaa. Älä ikinä, koskaan, milloinkaan, pelkää näyttää sisimpääsi. Älä pelkää…
Enpä olisi uskonut, kuinka rakkaita näistä kahdesta muodostuu jo vähän päälle kuukaudessa. Kysyin Sylviltä tänään, saisinko pakata sen laukkuun ja viedä Islantiin. Ikävähän niitä tulee. Selma (eli tuo hieman enemmän valkoisempi) on selkeästi enemmän Jounin kaveri. Tuittupäinen Sylvi taas on enemmän minun kaverini. Ehkä me molemmat ollaan sopivan tuittupäitä. Pohjimmiltaan se on kuitenkin maailman hellyydenkipein….
Olen ollut kamalan tiukkis nuorempana. Kaikki on ollut mustavalkoista ja pelkkiä ääripäitä eikä harmaata keskimaastoa ollut näkyvissä missään. Ehkä aikuiseksi kasvaminen onkin sitä, että oppii näkemään ettei mikään ole niin mustavalkoista, kuin voisi kuvitella. Virheiden kautta on oppinut miksi jotkin asiat eivät ole hyväksi itselle, itsepäisyyden myötä on löytänyt oman tien, jota pitkin kulkea. Sitä…
Tämän vuoden aikana olen… Hakannut päätäni seinään noin tuhat kertaa. Saanut kymmeniä huonoja ja ainakin saman verran hyviä ideoita. Menettänyt parhaan editointikaverin ja saanut kaksi uutta tilalle. Itkenyt tuhansia kyyneleitä, nauranut itseni tasapainoon. Katsonut kymmeniä turhia elokuvia ja sarjoja Netflixissä. Täyttänyt kolmekymmentä ja huomannut elämää olevan senkin jälkeen, vaikka maailma välillä uskotteleekin toisin. Maalannut asunnon…
Tältä näytti kun lensin Saksaan ihan ypöyksin ensimmäistä kertaa elämässäni ja tapasin tämän ihanan parin ensimmäistä kertaa ikinä ja he antoivat ystävällisesti ventovieraan kuvaajanaikkosen majoittua sohvalla muutaman päivän ajan ja näyttivät vielä sitten minulle kaikkia hienoja paikkojakin. Siinä kamera lauloi clikclikclik! ♥ Joskus tapaan unohtaa, kuinka siunattua tämä elämä onkaan ollut; olen saanut matkustaa ympäri maailman…