Case of the Mondays
Sometimes this is exactly how Mondays feel.

|
Little updates are happening behind the scenes. Thanks for your patience while I work my magic. |
Sometimes this is exactly how Mondays feel.

On aikamoinen sunnuntaiolo. Tällaisina pitkinä viikonloppuina viikonpäivät menevät sekaisin arkipyhien myötä ihan toden teolla. Meidän piti bloggailla nämä Ylläksellä viime jouluna otetut kuvat jo viime viikolla, mutta tajusin vasta tänään, että nythän onkin jo maanantai. Perjantaina kuvailtiin kananmunia ja toisiamme ystävän kanssa, lauantai ja sunnuntai meni kirjanpidon ja veroilmoituksen parissa. Tänään, kun painoin “Lähetä” nappia…
Enpä olisi uskonut, kuinka rakkaita näistä kahdesta muodostuu jo vähän päälle kuukaudessa. Kysyin Sylviltä tänään, saisinko pakata sen laukkuun ja viedä Islantiin. Ikävähän niitä tulee. Selma (eli tuo hieman enemmän valkoisempi) on selkeästi enemmän Jounin kaveri. Tuittupäinen Sylvi taas on enemmän minun kaverini. Ehkä me molemmat ollaan sopivan tuittupäitä. Pohjimmiltaan se on kuitenkin maailman hellyydenkipein….
Musiikkia löydät täältä. Pimeys. Taivaanrannassa näkyvät himmeät revontulet. Miljoonat tähdet yläpuolellani. Tyyni meri alapuolellani. Siinä minä istuin. Hiljaisen meren rannalla, rantakallioilla. Kupponen kuumaa kaakaota käsissäni kuuntelin, ajattelin, ihmettelin. Ollessani irti sosiaalisesta mediasta tunsin olevani enemmän yhteydessä maailmankaikkeuteen ja elämääni. Itseeni. Mitä enemmän aikaa vietät silmät kiinni koneen ruudussa tai kännykässä, sitä enemmän menetät paloja itsestäsi. Menetät yhteyden…
Yesterday we took a walk outside, at Nuuksio National Park. Here’s one that I love. Just before the sun went down.
Muistan erään lapsuuteni joulun, kun menimme joululahjaostoksille isäni kanssa. Koska silloisessa asuinpaikassamme, Jämsässä, ei ollut kovinkaan monta isoa kauppaa, ajoimme yleensä isompaan kaupunkiin ja tällä kertaa olimme Jyväskylässä. Olimme isossa Prismassa, jossa lempipaikkani oli musiikkia notkuvat hyllyt ja loputon valikoima, jonka kahlasin aina lävitse. Jotenkin sain tahtoni lävitse (perheen nuorimmaisena ja vielä ainoana tyttärenä olossa…
Kun me ollaan kotona, Selma on yleensä se joka tahtoo mennä ulos vaikka olisi kylmä ja pakkasta. Siellä se istuu kärsivällisesti, nuuhkii ilmaa, katselee lintuja jotka lentelevät ja sirkuttelevat. Sylvi istuu sillä aikaa sisällä, katsellen ulos. Joskus se ottaa muutaman askelen ulos ja tulee nopeammin takaisin kuin luotijuna. Se näyttäisi vihaavan kaikkea kylmää. Viime viikonloppuna…