Case of the Mondays
Sometimes this is exactly how Mondays feel.
|
No longer in business starting 1.1.2026. Thank you for all the memories! |
Sometimes this is exactly how Mondays feel.
Katsoin yksi päivä telkkarista ohjelmaa, taisipa tuo olla Pomo Piilossa. Ohjelman senkertainen pomo puhui vanhemmistaan, jotka olivat tehneet montaa työtä hänen lapsuudessaan turvatakseen perheelle hyvän elämän. Oli ollut vaikeaa, vastoinkäymistä toisen perään, mutta hänen vanhempansa eivät ikinä valittaneet mistään. Taisipa samassa yhteydessä käydä ilmi, että jompi kumpi vanhemmista oli menehtynyt liian varhain sydänkohtaukseen. Eivät ikinä valittaneet…
Muistan erään lapsuuteni joulun, kun menimme joululahjaostoksille isäni kanssa. Koska silloisessa asuinpaikassamme, Jämsässä, ei ollut kovinkaan monta isoa kauppaa, ajoimme yleensä isompaan kaupunkiin ja tällä kertaa olimme Jyväskylässä. Olimme isossa Prismassa, jossa lempipaikkani oli musiikkia notkuvat hyllyt ja loputon valikoima, jonka kahlasin aina lävitse. Jotenkin sain tahtoni lävitse (perheen nuorimmaisena ja vielä ainoana tyttärenä olossa…
I think I have finally found the solution to being successful. And I never thought it would be this simple. One step at a time. I’ve been focusing on my eating habits. I thought I’d give myself a month to learn how to eat better before mixing lots of exercising into my schedule. Sure I’ve been…
I went to bed long after midnight after finished reading the last book in The Hunger Games series. I feel sort of… empty. I love reading but I hate it when good books end. I just want more, more and more. I loved The Hunger Games. I loved the first movie too and cannot wait…
Tämän vuoden aikana olen… Hakannut päätäni seinään noin tuhat kertaa. Saanut kymmeniä huonoja ja ainakin saman verran hyviä ideoita. Menettänyt parhaan editointikaverin ja saanut kaksi uutta tilalle. Itkenyt tuhansia kyyneleitä, nauranut itseni tasapainoon. Katsonut kymmeniä turhia elokuvia ja sarjoja Netflixissä. Täyttänyt kolmekymmentä ja huomannut elämää olevan senkin jälkeen, vaikka maailma välillä uskotteleekin toisin. Maalannut asunnon…
Enpä olisi uskonut, kuinka rakkaita näistä kahdesta muodostuu jo vähän päälle kuukaudessa. Kysyin Sylviltä tänään, saisinko pakata sen laukkuun ja viedä Islantiin. Ikävähän niitä tulee. Selma (eli tuo hieman enemmän valkoisempi) on selkeästi enemmän Jounin kaveri. Tuittupäinen Sylvi taas on enemmän minun kaverini. Ehkä me molemmat ollaan sopivan tuittupäitä. Pohjimmiltaan se on kuitenkin maailman hellyydenkipein….
This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.
That is exactly how I felt! Haha. Have a great week!