FATOGRAPHER TO FITOGRAPHER: MYRSKYN JÄLKEEN

Moikka, blogi. Olen jättänyt sut vaille huomiota viime aikoina, mutta ihan tarkoituksella. Katsos, kun pieni elämäni on ollut suuren mullistuksen keskellä viime aikoina. Olen kärsinyt niin pitkään kaikenmaailman oireista, joiden olen luullut olevan täysin normaaleja. Olen ajatellut (ruis)leivän ja kaurapuuron jälkeisen närästyksen ja turvotuksen olevan täysin normaalia. Olen kärsinyt selittämättömistä kivuista ympäri kroppaani. Olen lihonut, vaikka olen tehnyt kaiken oikein. Eikä se painon nousu pahaa olisi, mutta kun se on ollut pelkkää rasvaa. Veljentyttären synttäreillä kävin valaisevan keskustelun veljeni kanssa ja tuo keskustelu sai minut jatkamaan tutkimuksia kotiin päästyäni. On kuin olisin kokenut kaiken sen jälkeen sen hetken, kun myrskyn jälkeen taivas aukenee ja päästää auringonsäteet taas paistamaan.

Mutta gluteenittoman elämän eläminen ei ole ollut aivan helppoa, joten olen keskittynyt uuteen elämään ilman paineita bloggaamisesta. Olen ottanut aikaa itselleni. Olen leiponut paljon gluteenittomia juttuja, täyttänyt kaapit gluteenittomilla ruoka-aineilla ja löytänyt kivuttoman lenkkeilyn ilon. Ilmeisesti tarvitsin sitä varten gluteenittoman ruokavalion ja uudet lenkkikengät. Gluteeniton ruokavalio on ollut sellainen pieni suuri juttu, joka on muuttanut elämän ihan täysin. Valitettavasti olen myös joutunut tappelemaan asiasta lääkärini kanssa, joka uskoo, että jokainen tarvitsee gluteenia elääkseen. Senkin jälkeen, kun olen todennut olevani ELÄMÄNI KUNNOSSA pitkästä aikaa. Jo tämän pienen ajan perusteella moni asia on muuttunut:

En ole enää väsynyt koko aikaa.
En tunne eläväni enää pää pilvissä, käsittämättömässä tunnelissa.
Kroppani on taas alkanut polttaa rasvaa.
Olen onnistunut tekemään liikunnasta pysyvän osan elämääni.
En enää liho automaattisesti kahta kiloa, jos pidän yhden herkkupäivän viikossa.
En tarvitse enää yhtä paljoa lääkitystä kilpirauhasen vajaatoimintaan, kuin aiemmin.
Minua ei ole närästänyt kertaakaan.

Miksi minun siis pitäisi syödä gluteenia?

Vihdoinkin voin sanoa olevani onnellinen ja iloinen… Tiedätkö, sillä tavalla, joka tekee olosta ihmismäisen. Ja se, se on asia joka tekee tästä kaikesta sen arvoista. Minulla on sellainen tunne, että elämä on vasta alkamassa uudestaan. Olen valmis ♥

Kuvat: Nani Annette Photography.