First day of Snow | Personal
I may have said a couple of times that I love snow. I love winter. I love Christmas.
So when I opened my eyes today and looked outside, I was happy. A perfect start for the weekend.
A few frames from today.
/Johanna
Samankaltaiset julkaisut
FATOGRAPHER TO FITOGRAPHER: HERÄÄMISIÄ
Pitkän ja melkein lumettoman talven jälkeen on ollut ihana nähdä taas aurinko. Herätä aamulla siihen, ettei olekaan enää keskellä pimeyttä. Tuntea, että on taas viimeinkin kokonainen ihminen. Ei vain kuori, joka yrittää selvitä hengissä, mutta ihminen, joka voi taas hengittää. Kun tajusin, ettei tämä musta talvi ole minua varten, pistin tavoitteekseni hurjan laihduttamisen sijaan olla…
HULLUN KISSANAISEN TUNNUSTUKSIA
Joskus mietin, että ollaankohan me kaikista hulluimpia kissaihmisiä maailmassa. Meillä on lauluja, joiden ainut sana on ‘miu’ tai ‘mau’, me puhutaan kissoille sellaisilla yltiösöpöillä äänillä (edes Jouni ei puhu mulle ikinä niin söpösti!) ja joskus, kun kissoja ei löydy mistään, me vaelletaan pitkin kämppää etsien niitä. Sitten kun ne löytyy jostain nukkumasta söpösti, pitää hakea…
Kyyneleistä // About tears
Viime päivät ovat olleet jokseenkin kummallisia. Joka puolelta tuntuu satelevan huonoja uutisia. Ihmiset eroavat, sairastavat. Meidän kissa sairastaa, vanhenee. Viime päivät ovatkin menneet enemmän tai vähemmän itkuisissa merkeissä. Mutta itkeminen on voima. Tunteiden näyttäminen on voima. Se, ettei vain piiloudu, on voima. Itkeminen puhdistaa, itkeminen vapauttaa. Älä ikinä, koskaan, milloinkaan, pelkää näyttää sisimpääsi. Älä pelkää…
Honesty | Häävalokuvaajan Mietteitä
(Wrote on the night before our site was hacked.) For the longest time I’ve been holding myself back. It’s way past midnight and I should be asleep. My alarm goes off in less than 5 hrs. But I can’t sleep, I just have to write this. I don’t know if it’s a good idea, but…
Oma tupa ja perunamaa
Lenkkipolkuni varrella, kaarittelevan puron rannalla, on pieni punainen mökki. Kulkiessani sen ohitse mietin usein, miltä tuntuisi asua siellä. Kaiken uuden keskellä se tuntuu olevan jumittunut omalle aikakaudelleen. Aikakaudelle, jolla ei ollut kännyköitä. Ei nettiä. Vain hiljaista ja rauhallista eloa. Pimeinä iltoina mökki valaistuisi kynttilällä, eikä siellä olisi mitään ylimääräistä. Kun katson tulevaisuutta, näen siellä oman…
