Joskus mietin, että ollaankohan me kaikista hulluimpia kissaihmisiä maailmassa. Meillä on lauluja, joiden ainut sana on ‘miu’ tai ‘mau’, me puhutaan kissoille sellaisilla yltiösöpöillä äänillä (edes Jouni ei puhu mulle ikinä niin söpösti!) ja joskus, kun kissoja ei löydy mistään, me vaelletaan pitkin kämppää etsien niitä. Sitten kun ne löytyy jostain nukkumasta söpösti, pitää hakea toinen katsomaan, että “katso kun ne on niiiiiin söpöjä”! Niitä voisi tuijottaa pienen ikuisuuden, koska haloo, ne on ehkä maailman SÖPÖIMPIÄ. Ja sitten me ollaan ihan että ‘awwwwwwwwww!”.
Mutta ehkä me ei sittenkään olla niin hulluja. Me ollaan vaan “iloisempia ja terveempiä”, jos tuohon artikkeliin on luottaminen.
Leave a Reply