Jos jotain rakastan, niin kaunista valoa. Kauniissa valossa kaikki on parempaa, kauniimpaa, edustavampaa, ihanampaa. Sä näytät paremmalta ja mun on helpompaa keskittyä luovuuteen teknisen kikkailun sijaan.
Kaunis valo on tietenkin jokaiselle kuvaajalle eri asia. Mulle se on just ne muutamat tunnit ennen auringonlaskua (ja hetki sen jälkeen) sekä auringonnousun ympäristö puolin ja toisin. Meni aika pitkään, että osasin alkaa vaatimaan kaunista valoa. Että opin sanomaan, ettei keskipäivän aikaan varsinkaan keskikesällä saa aikaan niitä munnäköisiä kuvia, ellei kyseessä sitten satu olemaan jokseenkin pilvinen päivä. Mutta ei se pilvinenkään päivä aina se ratkaisu ole. Hetkessä ennen auringonlaskua ja jälkeen auringonnousun vaan on oma tunnelmansa, joita rakastan.
Hääpäivänä aikataulut eivät aina käy yksiin toiveideni ja kauniin valon kanssa. Ammattilaisena sitä on kuitenkin tottunut työskentelemään tilanteessa kuin tilanteessa, vaikka olosuhteet eivät olisikaan aivan ihanteellisia. Siinäpä on yksi syy, miksi hääkuvaaja erottuu monesta muusta valokuvausalan ammattilaisesta. Joskus sitä vaan on pakko kuvata tilanteissa, jotka ei välttämättä kohtaa sitä omaa visiota ja täydellisiä olosuhteita ja se opettaa kuvaajaa tosi paljon. Mutta sanon tämän kaikella rakkaudella; jos vain mitenkään pystyt laittamaan sivuun esim. 30 minuuttia potrettiaikaa illalla kauniin valon tullessa, et varmasti tule katumaan sitä. Tuo aika on kuitenkin paljon muutakin, kuin vain tilaisuus minulle luoda kauniita kuvia teistä. Se on omaa aikaa teille, melkein kahdestaan, jotta voitte hetken hengähtää ihan rauhassa ja koota ajatukset kiireisen päivän jälkeen. Nuo minuutit antavat teille hetken nauttia toistenne seurasta tuoreena avioparina ja tajuta, että nyt se on viimeinkin alkanut – paras ja ihana seikkailu. Yhdessä. Kuulostaahan se ehkä hieman juustoiselta, mutta silti se ei ole yhtään vähemmän totta.
Tänään mieleeni palasi tämä suunnittelupalaverin jälkekinen kuvaus aurinkoisessa Tapiolassa. Ilta-auringon helliessä oli kiva samoilla rauhassa etsien valoa ja inspiraatiota. Rupatella mukavia, suunnitella tulevaa hääpäivää, käydä läpi aikatauluja, miettiä kuvauspaikkoja. Ja olipa ihana, että saimme nauttia tästä auringosta, koska hääpäivänä aurinko oli ottanut lopputilin ja lähettänyt tuuraajaksi kesämyrskyn sateineen ja kovine tuulineen. Mutta enpä minä silloinkaan valittanut, koska rakastan myös tuulta ja tuiverrusta.
Koska tänään ei ole paljoa aurinkoa näkynyt, tässä sitä kuvien muodossa. ❤
// Johanna
Kiitos Johanna kauniista ja tunnelmallisista kuvista näistä rakkaista nuorista. Kuvat herättävät lämpimiä muistoja. Sulhasen äiti ☺️