Viime kesä oli uudistusten kesä. Se oli kesä, jolloin jakauduimme ihan kunnolla kuvaamaan myös erikseen ja oudoltahan se aluksi tuntui. Monen monta vuotta kuvasimme Jounin kanssa aina kahdestaan ja meille muodostui rutiinit, joihin totuimme. Tiesin aina aamulla saavani hyvää matkaseuraa ja illalla minä pidin kuskin hereillä, jos päivä oli vaatinut veronsa. Yhdessä voivottelimme muussaantuneita jalkapohjia ja kivistävää selkää, mutta vaikka uupumus toistakymmentä tuntia kuvattuamme oli suuri, päällimmäisenä on kuitenkin aina ollut hymy ja onnellisuus.
Erikseen kuvaaminen on tehnyt meille molemmille hyvää ja silloin, kun saamme kuvata kahdestaan, se on vielä kivempaa kuin aiemmin. Nyt yhteistä aikaa osaa arvostaa aivan eri tavalla ja omaan tekemiseen on tullut aivan erilainen varmuus.
Pääsin viime kesänä kokeilemaan taitojani myös Valoisa Photographyn Senjan kanssa, kun toimin hänelle kakkoskuvaajana kaksissa häissä. Tänään bloggaan kuvia ensimmäisistä häistä; kuvia, joita editoin kunnolla vasta eilen, melkein vuosi häiden jälkeen. Olen yleensä tosi kiinni kuvissani tunnetasolla ja oli hauskaa huomata, miten editointikin osaltaan helpottui, kun ei välttämättä muistanut mitä mukamas meni pieleen sen päivän aikana ja mitkä kuvat olivat suosikkeja. Katsoin kuvia aivan uusin silmin ja tämänkin taidon yritän siirtää tuleviin editointeihini!
Samalla aloin pohtimaan kaikkea sitä, mitä olen oppinut kuvausvuosien aikana. Kaiken tärkeän olen oppinut tekemällä. Vaikka tekisi väärin, sitä oppii silti. Epäonnistumista ei siis kannata pelätä, koska loppujen lopuksi juuri epäonnistumiset opettavat eniten. Minua on aina vaivannut tietty liiallinen täydellisyyden tavoittelu, joka jo itsessään murskaa ideat jo syntyvaiheillaan. Päässäni pyörii miljoonia projekteja, joiden aloittamista siirrän siihen täydelliseen hetkeen, jota ei ikinä tule. Ei ikinä tule sitä hetkeä, että olisi tarpeeksi aikaa, rahaa ja resursseja. Elämä on nyt ja se on elettävä täysillä.
Siispä tänä vuonna aion toteuttaa omia projektejani. Raahata ihmisiä niihin paikkoihin, jotka ovat olleet päässäni jo pitkään, toteuttamaan niitä kuvia, joita olen nähnyt vuosia sieluni silmin. Ja vaikken saisi toteutettua ideoitani juuri niin kuin olin ajatellut, sekin on ihan OK! Pääasia on pitää hauskaa ja löytää aivan uusia ulottuvuuksia luovuudesta.
Uusia ulottuvuuksia löysin myös kuvatessani Senjan kanssa. Meillä oli aivan huisin hauskaa yhdessä vaikka aiempaa yhteistä kuvauskokemusta meillä ei ollutkaan. Jotenkin kuvausfilosofiamme hitsautui hyvin yhteen ja kävimme antoisia keskusteluja matkalla häistä kotiin. Tässäpä muutama lempparini kesäkuiselta päivältä, jolloin pääsimme näkemään Öljysäiliö 468:n ihan sisältä käsin ja juhlintaa kuvasimme Ravintola Sipulissa Helsingin keskustassa. ♥
// Johanna
JUHLAPAIKKA // Ravintola Sipuli
MORSIAMEN HIUSKORU // Ninka
Leave a Reply