Minulla on suuri bloggausmissio menossa. Arkistoista löytyy liian monta sellaista hääkuvausta tai muuta kuvausta, jotka eivät ole ikinä päätyneet syystä tai toisesta blogiin. Ei kai minulla ole tässä kohtaa kuin vain tekosyitä; milloin nettisivu jumittaa niin paljon, että se on latistanut bloggausinnon, milloin editointipöydän tehtävät vievät halun viettää koneella enempää aikaa kuin on pakko. Nyt loppui selittely; jos nettisivut jumittavat, bloggaa vähemmän kuvia ja editointikin sujuu paremmin, kun pitää välillä luovia taukoja! :) Bloggausputkeni muistuttakoon kaikkia siitä, ettei kukaan meistä ole täydellinen. Aina ei jaksa, mutta silloin kun jaksaa, kannattaa tykittää kunnolla. Ja vaikka kasan purkaminen tuntuu aluksi aivan ylivoimaiselta, se helpottaa, kun vain aloittaa. Ei enää kuvien jemmausta!
Tässäpä tarina yhdestä viikonlopusta, jonka vietimme Jounin kanssa Pohjanmaalla, Isossakyrössä, kuvaten näitä kahta ja heidän häitään. Matkustelussa rakastamme eniten sitä, kun näkee uusia paikkoja, uusia tapoja, uusia maisemia. Kuitenkin kaikkien häiden taustalla on aina sama lähtökohta; kaksi ihmistä jotka ovat rakastuneet ja tahtovat yhdistää elämänsä, ja kaikki ihmiset, jotka juhlistavat tätä hienoa päivää. Kaikki hienot yksityiskohdat oli tehty rakkaudella ja niissä näkyi morsiamen kädenjälki, kuten myös hänen omassa puvussaan. Juhlat olivat niin ihanan luonnolliset ja rennot, pienessä saaressa pienen lauttamatkan päässä.
Isokyrö on myös siitä minulle tärkeä paikka, että vietin paljon aikaa viereisessä Vähässäkyrössä, jossa serkkuni asuivat. Siksi olikin ihana palata taas tuttuihin lapsuusmaisemiin. Jos joku olisi tuolle lapsuuteni pellavapäälle kertonut hänen elättävän jonain päivänä itsensä valokuvaamisella, olisi suu saattanut kääntyä suureksi ooksi.
Tässä kurkistus ihanaan kesäpäivään ja vielä ihanampaan juhlaan. Kiitos, että saimme olla osana hääjoukkoa ♥
// Johanna
Leave a Reply