Gamla Stan, Stockholm

Samankaltaiset julkaisut

  • 365 päivää myöhemmin

    Tämän vuoden aikana olen… Hakannut päätäni seinään noin tuhat kertaa. Saanut kymmeniä huonoja ja ainakin saman verran hyviä ideoita. Menettänyt parhaan editointikaverin ja saanut kaksi uutta tilalle. Itkenyt tuhansia kyyneleitä, nauranut itseni tasapainoon. Katsonut kymmeniä turhia elokuvia ja sarjoja Netflixissä. Täyttänyt kolmekymmentä ja huomannut elämää olevan senkin jälkeen, vaikka maailma välillä uskotteleekin toisin. Maalannut asunnon…

  • Sosiaalinen media

    Sosiaalinen media ja suhtautumiseni siihen on ristiriitainen.  Yksi suurimmista iloistani valokuvaajana olossa heti itse valokuvauksen jälkeen on se, että saan jakaa töitäni, meidän tuotoksiamme. Me myös haluamme jakaa työtämme, koska emme halua salailla mitään. Sivuillamme olevat kuvat kertovat rehellisesti sen, millaisia kuvia haluamme ottaa/otamme ja minkälainen meidän tyylimme on. Muutama kuva siellä täällä ei kertoisi…

  • Diabetes // Elämäni diabeetikkona

    Helmikuussa 1997, ollessani 12-vuotias, heräsin yöllä sairaalassa lämpöpeiton alla. Muistikuvat edeltävästä illasta olivat hatarat. Viimeisten kuukausien aikana olin laihtunut. Olin ärtynyt, väsynyt, nälkäinen ja janoinen koko ajan. Tuntui myös, että koko ajan piti ravata vessassa. Saavuttuamme jokavuotiselta Ylläksen matkaltamme sairastuin flunssaan. Kaikki oireet vain pahenivat, kunnes lopulta tyhjensin sisuskalujani ulos, kun mahasta ei löytynyt enää…

  • Oma tupa ja perunamaa

    Lenkkipolkuni varrella, kaarittelevan puron rannalla, on pieni punainen mökki. Kulkiessani sen ohitse mietin usein, miltä tuntuisi asua siellä. Kaiken uuden keskellä se tuntuu olevan jumittunut omalle aikakaudelleen. Aikakaudelle, jolla ei ollut kännyköitä. Ei nettiä. Vain hiljaista ja rauhallista eloa. Pimeinä iltoina mökki valaistuisi kynttilällä, eikä siellä olisi mitään ylimääräistä. Kun katson tulevaisuutta, näen siellä oman…

  • Kolmekymmentä

    Joskus pienenä tyttönä katselin aikuisia ihmisiä ja mietin sitä, kuinka sitten kolmekymppisenä minäkin olen aikuinen. Pienenä ajattelin aikuisuuden tulevan viimeistään siinä vaiheessa, kun on naimisissa. Mutta aina kun olen saavuttanut jonkun rajapyykin, jossa kuvittelin aikuisuuden tunteen tulevan, se on jäänyt odotuttamaan itseään. Viimeistään yrittäjäksi ryhtyessä tuli hieman kypsempi olo, muttei vieläkään aikuismainen olo. Herätessäni tänään kolmekymppisenä en kokenut vieläkään sitä…

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.