One From Stockholm | Personal
Stockholm. Old Town.
|
Little updates are happening behind the scenes. Thanks for your patience while I work my magic. |
Stockholm. Old Town.
Tämän vuoden aikana olen… Hakannut päätäni seinään noin tuhat kertaa. Saanut kymmeniä huonoja ja ainakin saman verran hyviä ideoita. Menettänyt parhaan editointikaverin ja saanut kaksi uutta tilalle. Itkenyt tuhansia kyyneleitä, nauranut itseni tasapainoon. Katsonut kymmeniä turhia elokuvia ja sarjoja Netflixissä. Täyttänyt kolmekymmentä ja huomannut elämää olevan senkin jälkeen, vaikka maailma välillä uskotteleekin toisin. Maalannut asunnon…
Sosiaalinen media ja suhtautumiseni siihen on ristiriitainen. Yksi suurimmista iloistani valokuvaajana olossa heti itse valokuvauksen jälkeen on se, että saan jakaa töitäni, meidän tuotoksiamme. Me myös haluamme jakaa työtämme, koska emme halua salailla mitään. Sivuillamme olevat kuvat kertovat rehellisesti sen, millaisia kuvia haluamme ottaa/otamme ja minkälainen meidän tyylimme on. Muutama kuva siellä täällä ei kertoisi…
Helmikuussa 1997, ollessani 12-vuotias, heräsin yöllä sairaalassa lämpöpeiton alla. Muistikuvat edeltävästä illasta olivat hatarat. Viimeisten kuukausien aikana olin laihtunut. Olin ärtynyt, väsynyt, nälkäinen ja janoinen koko ajan. Tuntui myös, että koko ajan piti ravata vessassa. Saavuttuamme jokavuotiselta Ylläksen matkaltamme sairastuin flunssaan. Kaikki oireet vain pahenivat, kunnes lopulta tyhjensin sisuskalujani ulos, kun mahasta ei löytynyt enää…
Back home after our trip to Iceland. And I must say I’m kind of surprised. Maintaining my protein rich “diet” during this trip was kind of impossible. I hadn’t thought that when driving around so much I would be almost completely reliable on gas stations as my source of food. Finding protein rich food was…
Lenkkipolkuni varrella, kaarittelevan puron rannalla, on pieni punainen mökki. Kulkiessani sen ohitse mietin usein, miltä tuntuisi asua siellä. Kaiken uuden keskellä se tuntuu olevan jumittunut omalle aikakaudelleen. Aikakaudelle, jolla ei ollut kännyköitä. Ei nettiä. Vain hiljaista ja rauhallista eloa. Pimeinä iltoina mökki valaistuisi kynttilällä, eikä siellä olisi mitään ylimääräistä. Kun katson tulevaisuutta, näen siellä oman…
Joskus pienenä tyttönä katselin aikuisia ihmisiä ja mietin sitä, kuinka sitten kolmekymppisenä minäkin olen aikuinen. Pienenä ajattelin aikuisuuden tulevan viimeistään siinä vaiheessa, kun on naimisissa. Mutta aina kun olen saavuttanut jonkun rajapyykin, jossa kuvittelin aikuisuuden tunteen tulevan, se on jäänyt odotuttamaan itseään. Viimeistään yrittäjäksi ryhtyessä tuli hieman kypsempi olo, muttei vieläkään aikuismainen olo. Herätessäni tänään kolmekymppisenä en kokenut vieläkään sitä…