One From Stockholm | Personal
Stockholm. Old Town.
|
Little updates are happening behind the scenes. Thanks for your patience while I work my magic. |
Stockholm. Old Town.
Itsenäisyyspäivä. Mieli on täynnä kiitollisuutta. Kiitollisuutta vapaudesta, turvallisesta elämästä. Olo on iloinen. Vastasataneen lumen ja itsenäisyyspäivän kunniaksi lähdimme pienelle metsälenkille kameroiden kanssa. Suuri elämänmuutos elokuun jälkeen on pistänyt elämän mullin mallin ja hyvin vauhtiin lähtenyt elämäntapamuutokseni koki pienoisen takapakin. Muutamaa kiloa rikkaampana olen taas alkanut hieman kainostamaan kameraa. Mutta tässä tilanteessa olen taas huomannut sen…
The mosquitoes. The sun that almost never sleeps. The bonfire. And most of all; the people and the whole atmosphere. Those are just a few of the things that make Midsummer so special in Finland. Juhannus, as we call it. You need to witness it yourself before you know what I’m talking about. For me, Midsummer…
Today I found myself missing Sweden. I will always have a soft spot for Sweden. After all, I was born there. Listening to Kent doesn’t actually help my longing. Going to IKEA didn’t actually help. Watching Swedish television channels don’t help. I’m a glutton for punishment. Sooo… I’d be glad to shoot a wedding or…
Katsoin yksi päivä telkkarista ohjelmaa, taisipa tuo olla Pomo Piilossa. Ohjelman senkertainen pomo puhui vanhemmistaan, jotka olivat tehneet montaa työtä hänen lapsuudessaan turvatakseen perheelle hyvän elämän. Oli ollut vaikeaa, vastoinkäymistä toisen perään, mutta hänen vanhempansa eivät ikinä valittaneet mistään. Taisipa samassa yhteydessä käydä ilmi, että jompi kumpi vanhemmista oli menehtynyt liian varhain sydänkohtaukseen. Eivät ikinä valittaneet…
Vanhemmillani on vanha kylmälaukku. Tiedättekö, sellainen styroksista tehty, parhaimmat päivänsä nähnyt vihertävä kapistus. Se on jo nähnyt elämää, kokenut kolhuja ja elämän jäljet näkyvät pinnassa. Mutta aina se vain porskuttaa eteenpäin. Veljeni onkin sen nimennyt uudenkarheaksi. Minulla on vähän samanlainen olo nyt, kun uudenkarhea elämäni alkoi. Sieltä se tuli. Odotettu elokuun 8. päivä, viimeinen työpäiväni…
Lenkkipolkuni varrella, kaarittelevan puron rannalla, on pieni punainen mökki. Kulkiessani sen ohitse mietin usein, miltä tuntuisi asua siellä. Kaiken uuden keskellä se tuntuu olevan jumittunut omalle aikakaudelleen. Aikakaudelle, jolla ei ollut kännyköitä. Ei nettiä. Vain hiljaista ja rauhallista eloa. Pimeinä iltoina mökki valaistuisi kynttilällä, eikä siellä olisi mitään ylimääräistä. Kun katson tulevaisuutta, näen siellä oman…