Pimeys. Taivaanrannassa näkyvät himmeät revontulet. Miljoonat tähdet yläpuolellani. Tyyni meri alapuolellani.
Siinä minä istuin. Hiljaisen meren rannalla, rantakallioilla. Kupponen kuumaa kaakaota käsissäni kuuntelin, ajattelin, ihmettelin. Ollessani irti sosiaalisesta mediasta tunsin olevani enemmän yhteydessä maailmankaikkeuteen ja elämääni. Itseeni.
Mitä enemmän aikaa vietät silmät kiinni koneen ruudussa tai kännykässä, sitä enemmän menetät paloja itsestäsi. Menetät yhteyden sisimpääsi, ajatuksiisi, unelmiisi.
Haastan sinut tekemään jotain asialle.
Sen sijaan, että ottaisit puhelimen käteen joka toinen sekunti tarkistaaksesi oletko saanut uusia tykkäyksiä tai kommentteja; jätä puhelin pöydälle. Kohtele sitä kuin lankapuhelinta aikoinaan, puhelimena. Poista turhat ohjelmat, jotka häiritsevät sinua, vievät liikaa aikaasi. Älä tuo puhelinta makuuhuoneeseen. Lue sen sijaan kirjaa, kuuntele musiikkia, meditoi. Älä anna turhia ärsykkeitä aivoillesi ennen kuin aiot mennä nukkumaan.
Sen sijaan, että viettäisit hereillä ollessasi kaiken ajan pysyäksesi linjoilla; katkaise yhteys sosiaaliseen mediaan ja sähköposteihin. Ota yhteys itseesi. Ajattele. Mene lenkille. Puhu läheisen kanssa. Kommentit, tykkäykset, ohjelmat ja sähköpostit odottavat sinua silloinkin, kun tulet takaisin. Jos asia on kiireellinen, saat varmasti puhelun tai tekstiviestin. Kenenkään ei tarvitse olla tavoitettavissa 24/7.
Leave a Reply