Olen voinut enemmän tai vähemmän huonosti muutaman viime vuoden. Olen kulkenut aivosumussa, jossa en ole aina ollut varma siitä olenko hereillä vai unessa. Vain toinen kilpirauhasen vajaatoiminnan kanssa elävä voi ymmärtää mitä niissä aallonpohjissa joutuu kokemaan ja vasta tilanteen parannettua sen tajuaa itsekin. Vaikka en ole jaksanut toteuttaa monia omia projektejani, jotka ovat pölyttyneet ideatasolla pääkopassani, valokuvaus on kuitenkin kantanut niin monen kipeän kohdan ylitse. Vaikka muutoin olisi tuntunut siltä, että voisin jäädä ikuisiksi ajoiksi sängynpohjalle makaamaan, kuvauspäivän koittaessa olen herännyt henkiin. Ja vaikka kaiken sen surkeuden keskellä päädyin välillä epäilemään kykyjäni, olen tajunnut, että varsinkin viime vuosi näytti minulle sen suunnan, jonne aion mennä. En usko, että mikään tässä elämässä tapahtuu sattumalta; jokaisella ihmisellä, jokaisella kokemuksella ja jokaisella hetkellä on tarkoituksensa. Ja kun luo niinsanotusti perstuntumalta, tulee luotua jotain, joka on ominta itseään.
Aloin tänään käymään läpi kaikkia kuvia, joita en ole vielä arkistoinut kaappien kätköihin. Tarkoituksenani oli etsiä kuvia kuvaamistani naisista, koska onhan tänään naistenpäivä. Vaikka suhtautumiseni tähän päivään on hieman ristiriitainen – aivan kuin yksi päivä maailmassa riittäisi meille – tahdon tämän postauksen avulla luoda oodin naisille. Teille kaikille ihanille, joiden tie on johtanut kamerani eteen. Olen päässyt monelle pienelle seikkailulle ja oppinut paljon teistä, ja myös itsestäni. Teistä jokaisesta on tarttunut matkaani jotain. Jokainen teistä on auttanut, voimaannuttanut. Onhan se kuitenkin niin, että nainen on aina naiselle nainen (kyllä nyt on Hietanen viisauksien lähteellä!). Yhdessä meissä on suuri voima.
Ja jottei tämä postaus livahda naistenpäivän ohi, nyt löpinät sikseen. Ihanaa naistenpäivää juuri sinulle ❤
// Johanna
httpa://www.youtube.com/watch?v=SQtLIzQRVJo
Cosmic Gate ft. Emma Hewitt – Going Home
Leave a Reply