Mitäpä voisin sanoa Empusta. Sen lisäksi, että Emppu on maailman paras kampaaja, on Empusta tullut ajan saatossa ystävä.
Sitä tapaa tosi harvoin ihmisiä, joiden kanssa voi vain puhua. Nauraa. Olla hölmö. Uskoa hömppään.
Emppu on ehkä maailman positiivisin ihminen, joka säteilee hyvää tuulta ympärilleen.
Naksun kuoleman jälkeen ensimmäisessä tukkahuollossa Empun tarvitsi vain levittää kätensä, niin siinä minä itkin ovensuussa.
Maailma tarvitsee enemmän Empun kaltaisia ihmisiä.
Näiden muiden ominaisuuksiensa lisäksi Emppu on myös ihan mieletön kuvattava. Siispä eräänä kauniina syyspäivänä ideoimme päivässä kokoon
nämä kuvaukset – ihan muuten vaan.
Omat projektit ovat huisin tärkeitä meille kaikille ammatiksemme kuvaaville. Silloin kuvaa vain ja ainoastaan itselleen.
Ihan kaikessa rauhassa, niissä paikoissa jotka inspiroivat eniten.
Omat projektit pitävät luovuuden huipussaan ja antavat tilaa hengittää.
Tänä vuonna ajattelin toteuttaa niitä paljon ja vielä vähän lisää. Pää on täynnä ideoita ja muistikortit odottava täytettä.
Tässä meidän nörtti-valkohilkka-noita -kuvaukset, joissa ei tainnut olla päätä eikä häntää, mutta siksipä ehkä olikin niin mukavaa.
Leave a Reply