Kulunut vuosi on ollu varsin maukumainen Sylvin ja Selman kanssa. Alussa nuo kaksi piiloutuivat milloin minnekin; kirjahyllyyn, sängyn alle. Siinä vaiheessa huomasin miettiväni, tuntevatkohan kisut ikinä oloaan täysin kotoisaksi. Kuukaudet kuluivat, mutta tassu kerrallaan niistä tuli osa meidän perhettä. Olemme oppineet lukuisia asioita vuoden aikana… Selma on valinnut Jounin suosikki-ihmisekseen, Sylvi taas minut. Siinä missä…

Joskus mietin, että ollaankohan me kaikista hulluimpia kissaihmisiä maailmassa. Meillä on lauluja, joiden ainut sana on ‘miu’ tai ‘mau’, me puhutaan kissoille sellaisilla yltiösöpöillä äänillä (edes Jouni ei puhu mulle ikinä niin söpösti!) ja joskus, kun kissoja ei löydy mistään, me vaelletaan pitkin kämppää etsien niitä. Sitten kun ne löytyy jostain nukkumasta söpösti, pitää hakea…

Musiikkia löydät täältä. Pimeys. Taivaanrannassa näkyvät himmeät revontulet. Miljoonat tähdet yläpuolellani. Tyyni meri alapuolellani. Siinä minä istuin. Hiljaisen meren rannalla, rantakallioilla. Kupponen kuumaa kaakaota käsissäni kuuntelin, ajattelin, ihmettelin. Ollessani irti sosiaalisesta mediasta tunsin olevani enemmän yhteydessä maailmankaikkeuteen ja elämääni. Itseeni. Mitä enemmän aikaa vietät silmät kiinni koneen ruudussa tai kännykässä, sitä enemmän menetät paloja itsestäsi. Menetät yhteyden…