Heippa vaan, blogiseni. Oon vähän jättänyt sut huomioimatta aika pitkän aikaa. Mutta voi kuinka hyvältä tuntuu taas olla bloggaamassa, tällä kertaa aiheena on häät Kaisaniemen Kasvitieteellisessä puutarhassa! Kuuntelen musiikkia luureistani, tanssahtelen hölmösti tuolillani istuessani (mun pitäis varmaan listata tämä erityistaidokseni tai jotain) Sylvin katsellessa minua sängyltä kuin hullua konsanaan. Voin vain todeta, kuinka onnellinen olen siitä, että olen juuri tässä, juuri nyt.
—-
Joskus laastarisuhteet kehittyvät joksikin toiseksi kuin millaisina ne alkoivat. Joskus päädyt löytämään elämääsi ihmisen, jonka kanssa menet naimisiin kasvihuoneessa Helsingissä. Elämä on hullua ja täynnä ihmeellistä taikaa ja olen niin onnellinen, että sain olla osana tässä pienessä taianomaisessa kokoontumisessa ❤
Näillä häillä on minulle ihan omalaatuinen merkityksensä. Näiden häiden myötä löysin itseluottamukseni valokuvaajana pienen kuvaustauon jälkeen. Koska viime vuosi oli myös se vuosi, jolloin löysin itseluottamukseni kaikilla mahdollisilla tasoilla, tuntuu että omalla tavallaan nämä häät olivat alku kaikelle ihan konkreettisella tasolla. Muutos ei ole koskaan helppoa.
Vaikeiden päätösten tekeminen vaatii rohkeutta sen sijaan, että pysyisi peloissaan kiinni. Loppujen lopuksi kaikki on kuitenkin sen arvoista, koska SINÄ olet sen arvoinen. Sinun pitää päättää rakastaa itseäsi tarpeeksi tavoitellaksesi niitä asioita, jotka ovat oikeita juuri sinulle. Saatat päätyä itkemään matkan varrella valtamerten verran kyyneliä, mutta kun olet täysin yksin hiljaisuuden keskellä ja voit sanoa olevasi onnellinen omana itsenäsi, olet onnistunut. Koska niin kurjalta kuin se toisaalta kuulostaakin, olemme kaikki loppujen lopuksi aivan yksin tässä maailmassa (apua, voiko hääkuvaaja edes sanoa noin?!) vaikka olisimme perheen, ystävien ja sen toisen puoliskon ympäröimänä. Sinun pitää olla onnellinen omana itsenäsi, koska jos et voi lentää omilla siivilläsi, kukaan muukaan ei voi sitä puolestasi tehdä.
P.S. Otathan yhteyttä jos etsit vielä hääpäivällesi ikuistajaa.
// Johanna
Leave a Reply