Olen herännyt viime vuosina siihen, että meihin naisiin kohdistuu joskus ihan uskomattomia paineita. Naisen tulisi olla sitkeä ja jaksaa hymy huulilla melkein mitä vaan. Asetamme jo pelkästään itse itsellemme aivan huikeita vaatimuksia, ja joskus käy niin, että muserrumme paineiden alle. Joskus sitten koittaa se hetki, kun ei enää vaan pysty. Kun se hetki tulee, voi olla vaikeaa käsittää, ettei meissä ole mitään vikaa. On ihan OK, jos ei aina jaksa. Silloin pitää pysähtyä ja antaa itselleen aikaa parantua. Herkkyys ei ole heikkoutta, vaikka joskus siltä saattaakin tuntua.
Omassa parantumisessani suuressa osassa on ollut luonto. Kun kuljen metsän keskellä, kaikki on vähän paremmin. Luonto voimaannuttaa ja parantaa. Ja vaikka joskus hiljaisuus nostaa ne vaikeatkin ajatukset pintaan, niiden ajatusten pitää antaa tulla. Ne pitää käsitellä, jotta jaksaa jatkaa eteenpäin.
Tässä ihana Kate, jota olen saanut kunnian kuvata jo useampaan otteeseen. Vietimme ensin aurinkoisen picnic-hetken kallion päällä, puhuen kaikesta maan ja taivaan välillä. Sen jälkeen lähdimme seikkailemaan ilta-auringon valossa lenkkipolkujeni varrelle ja annoin itselleni luvan ottaa juuri sellaisia kuvia kuin tahdoin, ilman rajoituksia. Kun valokuvaus on myös työ, omien projektien merkitys korostuu. Ne ruokkivat luovuutta ja kasvattavat kuvaajana, ja tuovat myös asiakastöihin uusia ulottuvuuksia.
Etsin omaan kuvaprojektiini juuri sinua, ihana nainen, joka olet kokenut uupumusta elämän myllerryksessä. Tahdon kutsua sinut mukaani seikkailuihin luontoon, voimaantumaan. Seikkaillaan hetki yhdessä. ❤ Lisätietoja saat ottamalla yhteyttä sähköpostitse johanna johannahietanen.com
// Johanna
Leave a Reply