Valokuvaaja Ylläs // 2010
We have a date. In a week.
Ylläs, I’ve missed you so!
These are from our 2010 trip to Ylläs. And yep, that’s me with the skis :)
Little updates are happening behind the scenes. Thanks for your patience while I work my magic. |
We have a date. In a week.
These are from our 2010 trip to Ylläs. And yep, that’s me with the skis :)
Tää marraskuu on ollut niin pitkä ja harmaa. Kun perjantaina ikkunan takaa näkyi hiljaa alas putoilevia isoja lumihiutaleita, tuntui kuin joulu olisi tullut kuukauden etuajassa. LUNTA! Lauantaina otettiin kissat kainaloon ja mentiin lähimetsään tassuttelemaan. Sylvi ja Selma miettivät hetken aikaa outoa koostumusta tassujen alla, mutta kohta mentiinkin jo kovaa vauhtia kinosten yli ja oksien ali….
Enpä olisi uskonut, kuinka rakkaita näistä kahdesta muodostuu jo vähän päälle kuukaudessa. Kysyin Sylviltä tänään, saisinko pakata sen laukkuun ja viedä Islantiin. Ikävähän niitä tulee. Selma (eli tuo hieman enemmän valkoisempi) on selkeästi enemmän Jounin kaveri. Tuittupäinen Sylvi taas on enemmän minun kaverini. Ehkä me molemmat ollaan sopivan tuittupäitä. Pohjimmiltaan se on kuitenkin maailman hellyydenkipein….
I may have said a couple of times that I love snow. I love winter. I love Christmas. So when I opened my eyes today and looked outside, I was happy. A perfect start for the weekend. A few frames from today. /Johanna
I finally reached last Christmas’ photos. Yay me! :) We spent last Christmas in two places. First we went to cottage to spend Christmas Eve there with Jouni’s family. For all the international readers: Christmas Eve is the “big thing” here. It’s the day for presents, sauna, eating Christmas ham and other deliciousness, visiting graveyard…
Mä oon vähän sellainen ihminen, joka tahtoessaan menee läpi vaikka harmaan kiven. Niin kuin esimerkiksi silloin, kun saan idean ottaa joulukorttikuvat kissojen avustuksella. Tässä vaiheessa useampi rohkeampikin olisi jo luovuttanut. Kuvia kissoista tekemässä jotain? Miten sä muka saat kissat tekemään yhtään mitään? Tässä kehiin astuu kasa kärsivällisyyttä, herkkupaloja, maanittelua, kehumista, hellää uhkailua (Selma, sä pääset parvekkeelle…
Parhaimmat päätökset tehdään sydämellä. Siitä on nyt 10 vuotta, kun vapistiin enemmän tai vähemmän Vantaan maistraatissa ja sanottiin yksi maailman kauneimmista ja tärkeimmistä sanoista; tahdon. Me oltiin nuoria, rakastuneita. Niin kliseistä kun se onkin, tiesin heti Jounin tavatessani, että tää tais nyt olla tässä. Ympärillä suhistiin odottamisesta, mutta kun sydän tietää, se tietää. Se tietää…