Valokuvaaja Ylläs // 2010
We have a date. In a week.
Ylläs, I’ve missed you so!
These are from our 2010 trip to Ylläs. And yep, that’s me with the skis :)
We have a date. In a week.
These are from our 2010 trip to Ylläs. And yep, that’s me with the skis :)
Keskiviikko valkeni aurinkoisena. Aivan kuin taivas olisi rientänyt apuun, helpottamaan tähänastisen elämämme vaikeinta päivää. Keskiviikkona Naksu siirtyi tähdeksi taivaalle, nukkumaan enkeleiden luokse. Kirjoittaminen ei ole ikinä ennen tuntunut näin vaikealta, mutta samalla tuntuu, että on pakko kirjoittaa. Pakko vuodattaa kaikki kyyneleet ulos, jotta elämä voi taas jatkua. Naksun hurina muuttui viime syyskuussa. Naksu hurisi aina…
Viime päivät ovat olleet jokseenkin kummallisia. Joka puolelta tuntuu satelevan huonoja uutisia. Ihmiset eroavat, sairastavat. Meidän kissa sairastaa, vanhenee. Viime päivät ovatkin menneet enemmän tai vähemmän itkuisissa merkeissä. Mutta itkeminen on voima. Tunteiden näyttäminen on voima. Se, ettei vain piiloudu, on voima. Itkeminen puhdistaa, itkeminen vapauttaa. Älä ikinä, koskaan, milloinkaan, pelkää näyttää sisimpääsi. Älä pelkää…
Tällä viikolla elämme jänniä aikoja uusien perheenjäsenten muodossa. Kun on viettänyt lähes vuosikymmenen kissakaverin kanssa, koti on tuntunut kovin tyhjältä Naksun poismenon jälkeen. Meille oli jokseenkin selvää heti alusta saakka, että etsisimme uuden kissakaverin – jossain vaiheessa – meni siihen sitten viikko tai vuosi. Kävimme katsomassa HESYssä löytökissoja, mutta Sitä Oikeaa ei löytynyt. Yksi herra…
Muistan erään lapsuuteni joulun, kun menimme joululahjaostoksille isäni kanssa. Koska silloisessa asuinpaikassamme, Jämsässä, ei ollut kovinkaan monta isoa kauppaa, ajoimme yleensä isompaan kaupunkiin ja tällä kertaa olimme Jyväskylässä. Olimme isossa Prismassa, jossa lempipaikkani oli musiikkia notkuvat hyllyt ja loputon valikoima, jonka kahlasin aina lävitse. Jotenkin sain tahtoni lävitse (perheen nuorimmaisena ja vielä ainoana tyttärenä olossa…
Moikka, blogi. Olen jättänyt sut vaille huomiota viime aikoina, mutta ihan tarkoituksella. Katsos, kun pieni elämäni on ollut suuren mullistuksen keskellä viime aikoina. Olen kärsinyt niin pitkään kaikenmaailman oireista, joiden olen luullut olevan täysin normaaleja. Olen ajatellut (ruis)leivän ja kaurapuuron jälkeisen närästyksen ja turvotuksen olevan täysin normaalia. Olen kärsinyt selittämättömistä kivuista ympäri kroppaani. Olen lihonut, vaikka…
MITÄ 2015 OLI? Se oli vuosi, joka sai ajattelemaan entistä enemmän ja se sai minut hyppäämään kerta toisensa jälkeen mukavuusalueeni ulkopuolelle. Se oli vuosi, joka sai minut kyseenalaistamaan useita asioita. Se oli vuosi, joka jätti minut uupuneeksi ajoittain ja taas toisella hetkellä kokonaisvaltaisen kokonaiseksi. Se sai minut kiipeämään vuorille, niin kuvainnollisesti kuin kirjaimellisestikin. Se oli…