Muistan, kuinka pitelin tuota kortin valokuvan tyttöä aivan pienenä sylissäni. Tuon tytön ansiosta saatoin ensimmäistä kertaa ikinä sanoa itseäni tädiksi. Siitä hetkestä on kuvakin; ensimmäisiä (henna)hiusvärikokeilujaan tehnyt punatukkainen Johanna pitää pientä kääröä sohvalla sylissään ja jo päältä näkee, että Johanna pelkää Hennan menevän rikki. Onneksi niin ei kuitenkaan käynyt. Viime vuosina on ollut ilo seurata,…
Jokainen meistä kaipaa sitä, että joku antaa tilaisuuden näyttää mihin kykenemme. Että joku luottaa sinuun, ottaa ehkä riskinkin. Meidän kohdallamme näitä ihmisiä on ollut useammassa eri elämäntilanteessa. Ja yksi näistä ihmisistä on Viivi. Aikoinaan Viivi ja Tuomas antoivat meille tilaisuuden ottaa heistä kihlakuvat, ensimmäiset kihlakuvat jotka ikinä otimme. Tänä kesänä Viivin valmistuessa kätilöksi, saimme taas…
Se tulee aina ja yllättää meidät. Kesä. Kaikki ihanat pienet ja isot ihmiset. Naimisiin menevät, valmistuvat, perheet, rakastuneet. Meitä ja kameroita on taas kuljetettu paikasta toiseen ja samalla Hietasten editointitoimisto on liikkunut ympäri Suomen teitä. Kun Jouni ajaa, Johanna editoi. Viikonloppuna tulimme todenneeksi, että kyllä niistä kuvista tulee ehkä himppusen verran parempia, kun niitä editoi…
Muutama päivä sitten turhauduin, kun Facebookin uutisvirta täyttyi toinen toistaan vihaisemmista viesteistä. Tuntui, että maailmanloppu oli saapunut. Syykin siihen oli selvä. Ulkona satoi lunta. Kyllä, minäkin (ja varsinkin kesäihmiseni Jouni!) kaipaan jo kevättä ja kesää. Sitä, ettei tarvitse enää laittaa takkia päälle aamulla. Saa kävellä liukastumatta tennareilla. Pitää ikkunaa auki yön ajan jäätymättä. Mutta on lähes…