THE DISEASE CALLED PHOTOGRAPHY
“Once photography enters your bloodstream, it is like a disease.”
— Anonymous
Similar Posts
Fatographer to Fitographer: One Step at a Time
I think I have finally found the solution to being successful. And I never thought it would be this simple. One step at a time. I’ve been focusing on my eating habits. I thought I’d give myself a month to learn how to eat better before mixing lots of exercising into my schedule. Sure I’ve been…
Lemmikkikuvaus // Kissakuvaus
Merry Christmas and relaxing holidays! LEMMIKKIKUVAUS © JOHANNA HIETANEN PHOTOGRAPHY
Kihlakuvaus Ylläksellä // Engagement // Viivi + Tuomas
Tämä kihlakuvaus Ylläksellä on täydellinen esimerkki siitä, kuinka jokin voi olla täydellistä, vaikka kaikki ei sujuisikaan käsikirjoitusten mukaan. Satoi lunta. Paljon. Pystysuunnassa, vaakasuunnassa. Lunta tuli niin paljon, ettei välillä nähnyt montakaan metriä eteenpäin. Maisemat peittyivät valkoiseen verhoon. Maisemat, joita kumpikin meistä oli ajatellut hyödyntää kuvissa. Aina ei saa sitä mitä tilaa, mutta Ylläs oli lumisateellakin taianomaisen…
Valokuvaus Turku // 2.-3.11
Valokuvaus Turku! Johanna tulee ex temporena kylään! Nyt on loistava mahdollisuus varata oma kuvaus ilman matkakuluja! Maksat itse kuvauksesta 75€ (normaalisti 100€ viikonloppuisin), joka toimii samalla varausmaksuna. Kuvausmaksu sisältää kuvaukseen, kuvien editointiin ja kuvauksen suunnitteluun käytetyn ajan sekä yhden 12x18cm printin. Ostopäätöksen tuotteista teet nähtyäsi gallerian, joka sisältää n. 30 kuvaa. Voit ostaa kuvia paperisina,…
Puhumisen jalo taito
Katsoin yksi päivä telkkarista ohjelmaa, taisipa tuo olla Pomo Piilossa. Ohjelman senkertainen pomo puhui vanhemmistaan, jotka olivat tehneet montaa työtä hänen lapsuudessaan turvatakseen perheelle hyvän elämän. Oli ollut vaikeaa, vastoinkäymistä toisen perään, mutta hänen vanhempansa eivät ikinä valittaneet mistään. Taisipa samassa yhteydessä käydä ilmi, että jompi kumpi vanhemmista oli menehtynyt liian varhain sydänkohtaukseen. Eivät ikinä valittaneet…
Diabetes // Elämäni diabeetikkona
Helmikuussa 1997, ollessani 12-vuotias, heräsin yöllä sairaalassa lämpöpeiton alla. Muistikuvat edeltävästä illasta olivat hatarat. Viimeisten kuukausien aikana olin laihtunut. Olin ärtynyt, väsynyt, nälkäinen ja janoinen koko ajan. Tuntui myös, että koko ajan piti ravata vessassa. Saavuttuamme jokavuotiselta Ylläksen matkaltamme sairastuin flunssaan. Kaikki oireet vain pahenivat, kunnes lopulta tyhjensin sisuskalujani ulos, kun mahasta ei löytynyt enää…
