THE DISEASE CALLED PHOTOGRAPHY
“Once photography enters your bloodstream, it is like a disease.”
— Anonymous
Similar Posts
Lumikävely // Sylvi ja Selma
Tää marraskuu on ollut niin pitkä ja harmaa. Kun perjantaina ikkunan takaa näkyi hiljaa alas putoilevia isoja lumihiutaleita, tuntui kuin joulu olisi tullut kuukauden etuajassa. LUNTA! Lauantaina otettiin kissat kainaloon ja mentiin lähimetsään tassuttelemaan. Sylvi ja Selma miettivät hetken aikaa outoa koostumusta tassujen alla, mutta kohta mentiinkin jo kovaa vauhtia kinosten yli ja oksien ali….
Helsinki at Night | Personal | Musiikkitalo
Helsinki at night through Musiikkitalo. I’m in love with my latest VSCO Film BW I came up the other night. I’ve found THE PERFECT one.
Joulu ja musiikki
Muistan erään lapsuuteni joulun, kun menimme joululahjaostoksille isäni kanssa. Koska silloisessa asuinpaikassamme, Jämsässä, ei ollut kovinkaan monta isoa kauppaa, ajoimme yleensä isompaan kaupunkiin ja tällä kertaa olimme Jyväskylässä. Olimme isossa Prismassa, jossa lempipaikkani oli musiikkia notkuvat hyllyt ja loputon valikoima, jonka kahlasin aina lävitse. Jotenkin sain tahtoni lävitse (perheen nuorimmaisena ja vielä ainoana tyttärenä olossa…
Personal // Yrittäjyys // Yrittäjän ajatuksia
Hiljaisuus. Rauhallisuus. Aikaa itselle. Nuo ajatukset ovat olleet päällimmäisenä mielessä viime päivinä mökkeilyn ohessa. Sunnuntaina Jouni huristeli pihasta ja jäin mökille Naksun kanssa kahdestaan. Viikonloppu ei riittänyt hiljentymiseen, varsinkin kun se meni osittain töitä tehdessä. Tarvitsin muutaman hetken vain itselleni. Muualla kuin kotona, jossa töiden lisäksi jokaisessa nurkassa odottaa jotakin, joka pitäisi tehdä. Pestä pyykkiä,…
- Weddings | Engagements | Portraits | Travel
2017 REVIEW
2017 was the year of total opposites. Never before have I had a year like last year. It literally and figuratively changed everything. It brought me sunshine and rain, light and shadows. It made me break myself into one million tiny pieces and build a new Johanna. Johanna who is stronger than I ever thought…
Diabetes // Elämäni diabeetikkona
Helmikuussa 1997, ollessani 12-vuotias, heräsin yöllä sairaalassa lämpöpeiton alla. Muistikuvat edeltävästä illasta olivat hatarat. Viimeisten kuukausien aikana olin laihtunut. Olin ärtynyt, väsynyt, nälkäinen ja janoinen koko ajan. Tuntui myös, että koko ajan piti ravata vessassa. Saavuttuamme jokavuotiselta Ylläksen matkaltamme sairastuin flunssaan. Kaikki oireet vain pahenivat, kunnes lopulta tyhjensin sisuskalujani ulos, kun mahasta ei löytynyt enää…
