Uudenkarhea elämä
Vanhemmillani on vanha kylmälaukku. Tiedättekö, sellainen styroksista tehty, parhaimmat päivänsä nähnyt vihertävä kapistus. Se on jo nähnyt elämää, kokenut kolhuja ja elämän jäljet näkyvät pinnassa. Mutta aina se vain porskuttaa eteenpäin. Veljeni onkin sen nimennyt uudenkarheaksi. Minulla on vähän samanlainen olo nyt, kun uudenkarhea elämäni alkoi. Sieltä se tuli. Odotettu elokuun 8. päivä, viimeinen työpäiväni…