Paljon se ottaa, enemmän se antaa
Kiihdyn nollasta sataan alta aikayksikön. Suutun, lepyn sitäkin nopeammin. Saatan nauraa yhtenä hetkenä, itkeä toisena. Ajattelen joskus niin nopeasti, ettei suu ja sanat pysy perässä (onneksi olkoon niille, jotka yrittävät saada puheestani silloin selvää!). Yrittäjyys on ollut ehkä siksikin niin rankkaa välillä, koska tunteet menevät laidasta laitaan enkä tunnu pysyvän perässä. Kesällä on kivaa, talven…