Ollaan usein kirjoiteltu siitä, kuinka aika tuntuu menevän niin nopeasti. Menee se vieläkin, mutta vähän on hiljentymistäkin tapahtunut. Yksi kokonainen viikko takana omaa herruutta (vai rouvuutta?) ja onhan se ollut aivan uusi kokemus. Päivärytmiä haetaan vieläkin ja paljon on opettelua edessä. Aamupala tuntuu unohtuvan aina. En ole tainnut oppia vielä sitä, ettei tässä koneen edessä tarvitse istua öitä ja päiviä läpeensä. Sitä oppi niin pitkän aikaa yhdistämään kodin työhuoneen paikaksi, jossa käytetään kaikki vapaa-aika tehokkaasti hyödyksi, ettei se ihan kerralla siitä muuksi muutu. Pienin askelin.
Ollaan taas pääsemässä bloggausrytmiinkin käsiksi. Nyt on vuorossa ihanat viimekesäiset häät, joiden tapahtumapaikkana toimi Kiialan kartano. Sandra ja Alexander viettivät siellä tunnelmallisen ja lämpimän kesäpäivän suvun ja ystävien ympäröimänä. Mikäpä muu paikka sopisikaan maanviljelijälle niin hyvin kuin tämä luonnonläheinen ympäristö. Peltoja, paljon vihreää, navetta. Traktorinkin löysimme.
On onni päästä kiertämään ympäri Suomea ja dokumentoida rakkautta. Maailma on avartunut niin paljon näiden vuosien aikana. Ja voi että, kuinka paljon uutta ja ihanaa onkaan vielä löytämättä.
Leave a Reply