Kuukauden Kissat
Enpä olisi uskonut, kuinka rakkaita näistä kahdesta muodostuu jo vähän päälle kuukaudessa.
Kysyin Sylviltä tänään, saisinko pakata sen laukkuun ja viedä Islantiin. Ikävähän niitä tulee.
Selma (eli tuo hieman enemmän valkoisempi) on selkeästi enemmän Jounin kaveri.
Tuittupäinen Sylvi taas on enemmän minun kaverini.
Ehkä me molemmat ollaan sopivan tuittupäitä. Pohjimmiltaan se on kuitenkin maailman hellyydenkipein.
Viime päivinä se on kuitenkin alkanut luottamaan meihin enemmän ja toissapäivänä se pomppasi
vierelle sohvalle ja viihtyi siinä kaksi tuntia. Hurisi, pesi itseään, nukahti. Nukutti minut samalla päiväunille.
Sylvi on selkeästi ottanut toimistokissan roolinsa vakavammin ja viettää enemmän aikaa työhuoneessa.
Useimmiten se katselee minua hyllyn päältä, mutta vähintään kerran päivässä se kömpii pöydälle ja lötkähtää hiiren tai näppiksen viereen nukkumaan.
Selma nukkuu useimmiten sängyllä ja innostuu enemmän, kun Jouni tulee töistä kotiin.
Yöllä se kurisee, tepastelee ympäri sänkyä ja vaatii hellyyttä.
Välillä ne tappelevat hurjasti ja sitä on ollut kummallista katsoa. Hetken riehuttuaan ne ovat taas ylimmät ystävykset.
Kaksi niin erilaista, mutta niin samanlaista. Ja niiiiiin ihanaa. ♥
