Ylioppilaskuvaaja // Henna
Muistan, kuinka pitelin tuota kortin valokuvan tyttöä aivan pienenä sylissäni. Tuon tytön ansiosta saatoin ensimmäistä kertaa ikinä sanoa itseäni tädiksi.
Siitä hetkestä on kuvakin; ensimmäisiä (henna)hiusvärikokeilujaan tehnyt punatukkainen Johanna pitää pientä kääröä sohvalla sylissään ja jo päältä näkee,
että Johanna pelkää Hennan menevän rikki. Onneksi niin ei kuitenkaan käynyt.
Viime vuosina on ollut ilo seurata, kuinka Hennasta on kasvanut fiksu (ja filmaattinen!) nuori nainen, jonka kanssa on hyvä parantaa maailmaa.
Kun ajattelen Hennaa, ensimmäisenä mielessäni kaikuu Hennan hersyvä nauru.
Kun jumituimme pellon laitaan lakkiaisten jälkeen, tuore ylioppilas auttoi tätinsä kanssa puskemaan autoa kuopasta.
Tätiä nolotti. Meitä nauratti. Kaksi hersyvää yhdessä.
Mutta tässä teille Henna. Rakkain valkolakki tänä vuonna. ♥
Here’s a few photos of my beloved niece Henna, who graduated earlier this year.
