Itsenäisyyspäivä vm. 2013

Itsenäisyyspäivä. Mieli on täynnä kiitollisuutta. Kiitollisuutta vapaudesta, turvallisesta elämästä. Olo on iloinen.

 Vastasataneen lumen ja itsenäisyyspäivän kunniaksi lähdimme pienelle metsälenkille kameroiden kanssa. Suuri elämänmuutos elokuun jälkeen on pistänyt elämän mullin mallin ja hyvin vauhtiin lähtenyt elämäntapamuutokseni koki pienoisen takapakin. Muutamaa kiloa rikkaampana olen taas alkanut hieman kainostamaan kameraa. Mutta tässä tilanteessa olen taas huomannut sen hyvin tärkeän, ehkä tärkeimmän, asian kuvattavana olossa. On erittäin tärkeää, että kameran edessä oleva ihminen voi luottaa kameran takana olevaan ihmiseen. Ja Jouniin minä luotan.

Koska elän parasta aikaa elämässäni, haluan tältäkin ajalta muistoja myös itsestäni kameran edessä. Tiedän, että suurin osa ulkonäköongelmistani on pääni sisällä ja enhän minä oikeasti nyt ole kovin iso. Mutta tiedättehän te sen tunteen, kun ei viihdy omissa nahoissaan. Suurin osa tästä epämukavuudesta ei johdu ulkonäöstä, vaan siitä huonosta olosta, jonka epäterveelliset elämäntavat toivat mukanaan. Olemme taas päässeet jonkinlaiseen rytmiin (kirjoittaa hän, joka päivittää blogia kahdelta yöllä!) ja omat rasvavarastot ovat taas alkaneet karisemaan pois lihasten tieltä. Itsekuri on taas löytynyt. Jatkossa pyrin siihen, että olen ensimmäisenä aamulla salilla kukonlaulun aikaan. Siitä saa niin mielettömästi energiaa työpäiviin. Kesken päivää toteutetut metsälenkitkin ovat aivan loistava tapa lisätä tehokkuutta. Mitä enemmän taukoja pitää, sitä tehokkaammaksi tulee. Kokeilkaa, jos ette usko. Saatatte yllättyä!

Ehkä myös muutama gramma rasvaa katosi kömpiessämme pitkin metsiä ja mantuja. Mikäs sen parempaa kuin juhlia itsenäisyyttä niissä maisemissa, joista eniten tykkään. Suomen luonto on kaunis. ♥

P.S. Ehdoton suosikkini kuntoilulistallani Spotifyssa on Ricky Martinin “Más”. Sitä kuunnellessa on ihan pakko saada paikat hytkymään!