Kevät // Kihlakuvaus Hämeenlinna

Kun uutisissa sanottiin, ettei talvi tule enää takaisin, seuraavana aamuna satoi lunta.
Sanoin kuitenkin hyvästit talvelle, joka ei edes tuntunut alkaneen. Minut tuntevat tietävät, kuinka rakastan talvea ja lunta. Otti siis aika koville, kun aamusta toiseen ulkona oli aina vain harmaata ja sadetta eikä tietoakaan lumesta – varsinkin kun haaveilin syksyllä monista talvikuvauksista. Onneksi sentään saimme tammikuun kuvauksiin sopivasti lunta ja pakkasta. Onneksi, sattumuksien kautta, pääsemme vielä Ylläkselle nauttimaan talvesta kuun lopussa. Taidamme palata sieltä muistikortit täynnä lumisia muistoja.

Mutta vaikka sitä voisi surkutella hävinnyttä talvea, aion kääntää katseen kohti tulevaa. Kohti kevättä ja lämpöä. Kohti puihin ilmestyviä silmuja, kukkien nuppuja, pääsiäismunia. Tulppaaneja, kesäkenkiä, kesätakkeja. Kohti uusia alkuja.

Kun ajattelen kevättä, näen aina mielessäni huhtikuun aurinkoisen päivän lapsuudesta. Ne ensimmäiset hetket, kun sai pukea ballerinat jalkaan ja mennä pihalle hyppimään hyppynarulla tai twistnarulla. Vaikka ei vielä aivan tarjennut ilman takkia, aina se piti kuitenkin heittää jonnekin syrjään ja kuvitella ilman olevan lämpimämpää kuin se oli.

Nyt narut ovat vaihtuneet kameraan, mutta idea on sama. Kevään tullessa talvitakki joutaa aina liian nopeasti nurkkaan, lempikengät löytävät tiensä jalkaan talvikätköstään ja kaikki tuntuu uudelta ja ihanalta. Sitten mennään ulos, pidetään hauskaa ja iloitaan keväästä. ♥

Helin ja Joonan häät löydät täältä.