Istuessani tässä kääriytyneenä maailman pehmoisimpaan huopaan ja bloggaillessani näitä muutamaa kuvaa,
mulla on tiedättekö ihan sikahyvä olla. Vuosi 2014 tuli jostain puskan takaa ja on ollut maailman paras.
Maailman parhaimpia tyyppejä, maailman pehmoisimmat kissat (joista toinen tuhisee takanani korissa ja toinen
murisee taustalla, kun sisko vei mukamas sen paremman korin), parhaimmat reissut, ihanimmat auringonlaskut
ja kaikki ne halit, pusut, kyyneleet ja naurut, joita on vilissyt kameran edessä.
Eikä tämä vuosi ole vielä edes ohi!
Tänäänkin rämmin keskellä aluskasvustoa, pompin purojen ja ojien yli, puuskutin rantakallioita ylös ja alas, varoin taittamasta nilkkaani rantakiviin
ja koko ajan mietin, että hei, tääkö on oikeasti mun TYÖTÄ. PARASTA! Enkä mä välitä, vaikka hoen tätä joka toinen päivä.
Oli tosi mukava, että Anu ja Erkki löysivät tiensä meidän kameroiden eteen justiinsa tänään.
Maailma olisi niin paljon tylsempi paikka, jos ei oisi rakkautta. Ja siitä muistui tämä mieleen:
Take away love and our earth is a tomb.
Robert Browning
Siispä kiitos, ihanat. ♥ Tänään maailma oli taas vähän parempi paikka olla ja hengittää.
Leave a Reply